Hiljaisen huokauksen myötä kesken askareen sen nään
Muistaen miehen sen, jolta lahjakangas oli tää
Ylpeänä voi kantaa pukuaan
Sen sai hän kerran rakkaaltaan
kertosäe:
Pukeutuu hän preussinpunaiseen
Päivään menneeseen
Nyt antaa muiston tuon kuljettaa
Niin kauas eiliseen
Jälleen vierelleen
Armaansa hetkeksi saa
Jokaisen lupauksen nainen taas näin mieleen palauttaa
Kaiken sen hellyyden, jonka nuori sydän antaa saa
Ylpeänä voi kantaa pukuaan
Sen sai hän kerran rakkaaltaan
kertosäe
Ylpeänä voi kantaa pukuaan
Sen sai hän kerran rakkaaltaan
kertosäe
Hän preussinpunaiseen
Vanhaan kankaaseen
Taas saa kyyneleet hukuttaa
Ei tarkoitettukaan
Sitä jatkumaan
Punaista preussin on vaan
Punaista preussin on vaan