Viime yö oli yhtä tuskaa, varttii yli viis alko semmoset supistelut, et henki meinas lähtee.. menin yöllä suihkuun ja soitin sen jälkeen synnärille et kannattaako tulla, ja sieltä sanottiin et jos en pärjää yksin kotona ni sitte. no päätin kuitenki jäädä kotiin, mut ei ollu häävii, ainakaan kun oli yksin. nyt oon saanu pikkasen nukuttua viimeöisiä univelkoja takas ja meen illalla synnärille ja ilmotan et tulen synnyttämään pojan maailmaan, ei oo vaihtoehtoja, ei kiitos enää yhtään samallaista yötä.
toivottavasti menee läpi.