lasken minuutteja, kiroilen itsekseni
sä et vastaa, puhelimeesi, lasken minuutteja, kiroilen itsekseni, sä et vastaa taaskaa
sun pitää elää eka
mitä sä kuuntelet niitä, vaikkei ne susta välitä
siis ootsä tosissasi
miten se voi antaa enemmän ku minä, mä annan kaikkeni
ilman purjetta seilaat ja mä pidän tätä kipeetä paikkaa
vasta maailman toisella laidalla rakastat, nähdään sitte joskus, tää voi odottaa, kunnes unelmat on loppu
kaapissa purkkisi, pöydällä purkkapaperisi, vieressä dollarin setelisi, odotan, palaa takasi
kaikkein vaikeint on päästää irti, ku haluu pitää kii