Huuhtele vaan, minä olen pesunkestävä, en voi auttaa
Tietenkin saat maalata sun taivaat, riittää lampaita laumaasi
Joskus on vaan ryömittävä mullan alla suu täynnä likaa
Jokainen saa nähdä sateenkaaren kaikki päädyt, pimeimmät taivaat
Rinnalleni en tarvi joukkoasi
Mä pysyn jaloillani, kun kaitsen murheitani
Sillä pahinta tänään on valkea valo,
Joka silmiini lyö eikä varjoja varo
Sillä pahinta tänään on valkea valo
Mene pois, mene pois, mene pois, pilaat pimeyteni
Kiillota vaan, puhtaan allekin lopulta maa värin antaa
Armoa jaat, antaisit mieluummin mun syntini kantaa
Rinnalleni en tarvi joukkoasi
Mä pysyn jaloillani, kun kaitsen murheitani
Tämä suo on sanoista tehty
vuodet voidelleet
Jos ei osaa anteeksi antaa
kuolee paikoilleen
Olen koittanut räpiköidä
olla kuin ennen
Mutta jatkuu sateinen päivä
hukun kuitenkin
Joku kuiskasi mulle lähde
Äänet päässä huutavat mene jo
ennen kuin näät jokaisen uponneen
Miksi mieli on ikuinen linnansa vanki
kääntelee kuvia kuin huvittaa
Ja pahuutta nähdä voi missä vain tahtoo
Rumuus ei rumalta tuu loppumaan
Jokaisen varjeltava on omaansa
käännyn kun vielä en katkera oo
Kun vihassa vaanii se pohjaton ansa
juoksen kun vielä en vajonnut oo
Tämä suo on hämärän koti
henget tuijottaa
Jos en tahdo jalkaani kastaa
kuka pakottaa?
Olen nähnyt peilini muuttuu
kuva vääristyy
Enkä ymmärrä tarkoitusta
Mikä on kaiken syy?
Ei, en puhu kellekkään
paitsi ehkä itselleni
koska tahdon ymmärtää
Miks vain tahdot selittää
että kaikki on taas hyvin
vaikka kuulen äänestäs
ettet tajuu vieläkään
et vieläkään!