On iltoja joiden toivoo ikuisuuden kestävän.
Miksei tä ilta voinu olla erityinen ja kestää sen.
Aina toivoo voi, mut miksen koskaan saa mitä haluan.
Turhaan unelmoin ja toivon vain.
Tää ilta unelmaa oli ja toivon siihen vielä palaavani.
Kumpa sut viel näkisin, hymylles vastata
saisin ja tuntea sut ihollain.
Toivossa hyvä elää on, mutten tiedä kauanko
jaksan vain toivoa ja odottaa.
Haluaisin ehkä ikuisuuden mutten luvata voi mitään.
Oot komee, oot hellä ja ehkä jopa ihminen.
Tahdon luottaa, ihastuu ja rakastuu.
Ehkä sit joskus.
Se joskus vois olla ja tulla pian, mahd. pian, ja kestää.
En haluu rupee lässyttää mitään
"perustetaan perhe ja muutetaan maalle" - shittii.
Miks suunnitella mitään tollasta.
Mun nuoruus on ainaki viel niin kesken etten haluu
ruveta säätää mitään tollasta paskaa.
Sellasest ei kuitenkaan tuu mitään hyvää.
Eiei.
Eletään nyt vaan tää nuoruus rällästäen ja
pitäen hauskaa ja mietitään noit juttui sit
myöhemmin.
Sitte ku on oikeesti meiän aika siirtyy
"aikuisten maailmaan" mut hei ei huolta,
siihen menee viel vuosia.
Ja ne vuodet voi elää täysillä.
Niin mä ainaki teen.
Ja toivon sunkin, mut silti kuitenkin osallistuvan
mun elämääni jotenkin.
Päätät ite ja teet kuin parhaaks näet.
Toivon todella.