Taas lapset pihalla näät
Ikkunas alla leikkivän leikkejään.
Taas siihen paikallesi ikkunaan jäät,
Siihen ikkunaan jäät.
Lennät vuosien taa,
Ne muistot päivittäin sut valtaansa saa.
Ne joutsenlauluun etsii taas laulajaa,
Etsii taas laulajaa.
Nuo hetket syntymästä kuolemaan,
Kun silmäluomiin heijastuu,
Saa toiset uskomaan kai Jumalaan,
Toiset Saatanaan, tai mihin vaan,
Muttei kuitenkaan tähän maailmaan.
Sä kerran löysit myös sen,
Tuon puolen vuosisadan rakkauden.
Sun oli helppo olla onnellinen,
Olla onnellinen.
Nyt mitä vaistoillas teet,
Kun linnut pesästään on pois lentäneet?
On enää valokuvat kellastuneet,
Ne selaat taas uudelleen
Ja taas uudelleen.
Et ehkä sääliäni kaipaa,
Ei se saa tuskaa puutumaan.
Tuo tuska laulun tämän kirjoittaa.
Tuo tuska kiinni saa kenet vaan,
Tuo tuska kiinni saa.
Suruhuntusi nään,
Se viisi vuotta sitten sai hengittää.
Sut joutsenlaulu silloin sai itkemään,
Sut sai itkemään.
Tahtoisit olla niin kuin silloinkin,
Kun peityit huntuun valkoiseen.
Se jäänyt on jo ajan jalkoihin
Niin kuin sinäkin.
Tahtoisin yrittää
Mä, että silloin veden pinnalle jään,
Kun joen tulvivan mä uomista nään,
Kun joen tulvivan nään.
Nuo naiset marketeissa kärryineen
Ja miehet kantabaareissaan
Nuoruuden lähteestä kai haaveilee,
Ja tuska laimenee, tai miten vaan.
Taas hetken lähempänä kuolemaa,
Ei haihdu tuska milloinkaan.
Tuo tuska laulun tämän kirjoittaa,
Tuo tuska kiinni saa
Kenet vaan.
Tuo tuska kiinni saa
Kenet vain haluaa.