Se valehteli sulle ja rikkoi lupaukset. Se petti sua ja unohti tärkeät päivät. Se ei rakastanut vaikka sanoi niin. Se antoi teidän tarinan päättyä kyyneliin.
Niin paljon pahaa mahtuu yhteen ihmiseen. Liian paljon pelkkää paskaa tähän maailmaan. Missä oli se onni joka tähdissä luvattiin? Minne katosi toivo, että joskus rakkaus vielä onkin totta, eikä pelkkää harhaan johtavaa valhetta?
Sä et valehdellu sille ja pidit lupaukset. Sä olit uskollinen ja muistit jokaisen yhteisen hetken. Sä tosiaan rakastit enemmän kuin ketään koskaan. Sä yritit viimeiselle sivulle teidän kirjassa saada onnellisen lopun sille tarinalle.
Ja silti
Niin paljon pahaa mahtuu yhteen ihmiseen. Liian paljon pelkkää paskaa tähän maailmaan. Missä oli se onni joka tähdissä luvattiin? Minne katosi toivo, että joskus rakkaus vielä onkin totta, eikä pelkkää harhaan johtavaa valhetta?
Ehkä se nyt katuu valheitaan. Ja tahtoisi sulle toteuttaa lupauksiaan. Ehkä se nyt tietää mitä menetti ja muistaan ekan tapaamisenne ja ne hetket. Ehkä se nyt tajuaa, että se oikeesti rakastaa. Ehkä sitä nyt kaduttaa, kun teidän rakkaustarina ei ollutkaan niin onnellinen.
Mutta mitä se auttaa? Tekoja ei saa tekemättömäksi ja maailmaa ei voi muuttaa paremmaksi. Annan sen ikävöidä, sen se on ansainnut. En anna sen tuntea nyt rakkautta, kun ei se silloinkaan tahtonut.