Päättyy päivät ja kuluu vuodet.
Jäävät vain muistot lohduttamaan.
Ne haalistuneet,
mielen muokkaamat muistot.
Istumaan hän paikoilleen jää,
kyyneleet silmissään.
Tyhjyys sisältä kaivertaa,
ontoksi tekee sielun.
Menneisyyttä kaivaten jatkaa päivästä päivään,
kohti tulevaisuutta,
joka on nimeltään yksinäisyys.
Uusimmat blogimerkinnät
- Aika 11.09.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2008 (2)
- ▶ syyskuu 2008 (1)
- ▶ elokuu 2008 (1)