IRC-Galleria

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, etkä sä voi siihen mitenkään vaikuttaa. Silloin ymmärrät, kuinka yksin loppuenlopuksi oletkaan. Odotat vain ikuisesti sitä henkilöä oikeaa, mutta fakta on että sellaista ei tule koskaan olemaankaan. Haaveissa sellaista voit koskettaa ja se sinua aidosti rakastaa, eikä se tunne lopu milloinkaan, sen voi sanat ja sydän varmistaa. Voiko sellaista oikeasti olla koskaan? Kaikki rakkaimpasi ovat kaukana sinusta, jotkut jättää sinut, jotkut lähtee pois sanomatta sanakaan, jättämättä hyvästejään, vaikka olet tehnyt heidän vuoksensa kaikkesi. Se ei enään heille riitä, sillä heistä jokainen on haavettasi. Kaikki kuolee aikanaan, tunteet joskus vain katoaa, mutta miksi minussa ne on ainiaan, en pääse niistä eroon milloinkaan. Ne repii minut kahtia, itken yksin jälleen, olen ainut joka jättää jäljet hankeen. Niitä ei kukaan tahdo seurata, eikä niitä kukaaan taida edes huomata, asekeleet vain syvenevät, kunnes ne loppuvat. Matkalle jää vain kyyneleitä, eikä niitä kukaan peitä. Minut vaan pois heitä! Sydämeeni syntyy silloin syvä reikä ja se tuottaa minulle lisää kyyneleitä, mikään sitä reikää ei peitä, koska kaikki on vain haavetta, mikään ei ole todellista. Olen yksin vuoteellani, ylimääräinen tyyny vierelläni, yli määräistä peittoakin. Olen ihan hiljaa, kuulen vain kuinka hiljaista on. Kyynel silloin vierähtää, aika silmieni edessä vierähtää, vielä maailma kuiskuttaen muistuttaa: ''kestä tää, ei täällä ole mitään kestävää, joten et mitään menetäkkään''. Maailma ei tiedäkkään, kuinka kuollut oon vaikka sydän riekaleina sykkii vieläkin, mä aijjon tän sietää, mutta kuolen loppuksi ikävään. Kuuntelen vielä hetken, kuinka hiljaista voikaan olla yksinäisyys, kunnes sydämeni pitkästi huokaisee. Sen huokaus, muistot minussa laukaisee. Olin jotain niin tärkeää, mutta totuus sen kaiken tappoi taas, olin jonkinlainen testi vaan. Kuka säätelisi semmoisen lain, että ketään ei saa satuttaa. Miksi jotkut vihaa, kun voi rakastaa? En tahdo mitään pahaa kellekkään, mutta silti saan vain aikaan pahaa, olenko silloin hyvä vai paha ihminen ? Jos pahat ihmiset sen valitsee, olen paha. Heille on tärkeintä vain raha ja oma napa. Nyt en tätä enään kestä, kaikki hyvä loppuu aikanaan. Tämä soturi ei muutu milloinkaan, hän lepää pahuuden alla ainiaan. Jos haaveista tuleekin joskus totta aikanaan, he ikävöivät minua ainiaan, mutta silloin kaikki on jo mennyttä, soturi on kuollut ja lepää yksinäisenä, jokainen haave sydämessään. Rakastaen heitä silti ainiaan, vaikka eivät hänen vahvuutta huomannutkaan.


By: Miss_Prinse = Jenni Salin