Miks sä et voi käsittää, en mä pahalla...mut sä näköjään, jäinen äänes...
En ehkä auttanu niinkuin oisit toivonu, yritin, tuloksetta kuitenkaan...mut en mäkään loputtomiin jaksa. Sä et huomannu sisäistä, vain pinnalta ja kirjaimellisesti. Kuuntele ne mitä ei ääneen sanota. Toivo ja pelko, ristiriitaista...