"Hmm... liian... brumeux?"
"Utuiset/utuinen?"
"Aa... Utuinen."
Tuo oli ensimmäinen kommenttini suomalaisesta järvimaisemasta.
Käytän mielelläni ranskaa ihan vain härnätäkseni häntä, vaikka hallitsen suomenkielen lähes täysin.
"C'est ennuyeux", ilmoitin seistyämme 30-minuuttia kivellä katsoen kohti vastarantaa.
"Mikä sinusta ei olisi...", ystäväni naurahti vaisusti.
"Vaikka mikä!"