Rakastan sua, noita sanoja olen jaksanut hokea,
tunteja näkemättä sinua
Sä et usko kuinka mulla on ikävä,
eikä tämä tunne taida vielä hävitä
Pitkään aikaan, tuskin ikinä koskaan,
kaikki kyyneleet ovat jo eksyneet tuskaan
Eikä tämäkään biisi tuo mulle lohtua,
mikään ei ole mitään ilman sinua, kulta
Muistatko ku mä pyysin että nukkuisit kanssani,
edes puoli tuntii, olisit vierelläni
Sitten kun herättiin, huomasin et olit lähelläni,
löysin sen, kadotetun elämäni
Kuinka kaunis oletkaan, sanoin silloin sulle,
saat merkityksen tuon lauseen joka tavulle
Eikä kaikki kaunis saa tai voi aina kadota,
kai sä tiedät et mä rakastan sinua
kertosäe:
Rakastan sua,
kai sä tiedät kultaseni, että unelmilla aina täytyy olla kasvot
Rakastan sua,
eikä ikävä seurassasi enää jaksa taistella oikeuksistaan
Rakastan sua,
enkä mahda sille mitään enkä sinutta olla halua
Pelottaa vaan,
että unohdus satuttaa, mutta muistot ne murhaa
Rakastan sua, mä mietin että mikä meni vikaan,
sitten tajuan että minä, kukas muukaan
Aiheutin sulle taas paljon surua,
ilman tarkoitusta, ilman mitään aikomusta
Niin kutsutusta elämästä ei oo mitään jäljellä,
sä veit sen kokonaan täysin tietämättä
Mä haluun sut vierelleni viettää ikuisuuden,
ja ikuisuuden jälkeen vielä toisen samanlaisen
Muistatsä ku me silloin tavattiin,
me naurettiin, uusi ajanlasku keksittiin
Mä haluan palata siihen hetkeen takaisin,
et voisin tehdä kaiken tyhmyyden toisin,
Tottakai tekisin toisin jos vaan voisin,
tän suhteen eteen silloin kyllä urakoisin
Mietin että ajattelet sä koskaan minuu,
tän biisin joka sana on rakkaudesta sinuun