IRC-Galleria

On vain kädes monopolinappula ja
elämäni pelilauta jolla liikun kuten kadulla.
Palapelin lailla kokoon elämäni kasaan,
mutta kun aina pala puuttuu silti pakko jaksaa ainakin yrittää.
Surkeiden sattumusten kautta nopanheiton päässä
saattaa olla käsi joka auttas.
Mutta mitäs sä teet, kun sut on luotu vaan itkeen,
antaa periksi eikä kestä luonne sitkee.

Ei silti saa luovuttaa vaan yrittää nousta,
yrittää pitää kulissit kasas vaik yhden muijan showlla.
Mä tiedän sen, ettei elämä ei oo reilu.
Ei anna toista tsäänssiä, maanpäällä heiluu.
Keinuu kehdot odottaen sitä pimeää,
joka tuskalla sut äidin maidon sijaan imettää.
Heittää ne nopat vielä kerran pelilaudalle
ennen kun ruusut tuodaan jokaisen haudalle