IRC-Galleria

kävin tänään kouluterkkarin passittamana vähän juttelemassa siitä et mitä tuolla päänupissa oikein liikkuu.. oon viimeks tehny masennustestin synnytyksen jälkeen, ja sain sillon 2 pistettä. tänään pisteitä tuli 21,5....... ja testi oli aivan sama... ite en oo ollu tietonen et se on, terkkarin sanoja lainatakseni, noin vakavaa... kylhän sitä fiilis on jo pitkään ollu aika alla, ja iltasin ahdistuskohtauksen iskiessä ollu ihan ihme ajatuksia, jopa jonkin verran itsetuhoisia.. eli kyl sen oon tienny et kaikki ei ihan ok ole...

onneks on toi tyttö, se pakottaa liikkeelle...mut suunta ei oo kun ylöspäin... vaikka parantamisen varaa kyllä on, mut kun ei vaan jaksa.. onneks on paljon kavereita, ja sit tietenkin sisarukset jotka on auttanu. toki motkotuksien saattelemana, siis esim siittä kun tavarat on sikinsokin, mut ei ne tiiä mitä mun päässä tapahtuu, ja et miks en vaan jaksa.. ei vaan saa aikaseks.. tänäänkään en jaksanu tehä ruokaa, mut likalle on sentään tälläsien päivien varalle valmisruokia kaapissa.. ne sentään jaksaa lämmittää...

ja se on kans ihme et miks tälläsiä fiiliksiä ei voi kertoo muille?? ehkä sitä pelkää jonkinlaista tuomioo, jonka "kuitenkin tulee". vaikka näin järjellä ajateltuna se varmaan vaan helpottais oloo.. mut esim. mutsi ei aavista mitään, syksylläkin kun vaihdoin aikuiskoulutuksesta nuorten puolelle jossa tahti on hitaampaa, se tokas vaan et kuin sä noin teit, etkö sä nyt olis voinu pysyä siellä niin olisit valmistunukkin vuotta aikasemmin. ja oli kuulemma höpö höpö juttua että en muka selviäis... miks se ei voi uskoo kun sanoin et en jaksa...

nyt oon vaan tyytyväinen et menin kouluterkalle puhuun, sitä olin jo pitkään harkinnu, mut ei vaan rohkeus ollu riittäny.. mut viimeviikko oli niin rankka, et oli pakko, kun ihan oikeesti tuntu siltä ei tää loppuu nyt tähän, ei jaksa enään.. ja tuli tuijotettua noita vanhoja haalistuneita arpia käsivarsissa... (ranteissa ei oo arpia)

mut suunta on enään ylöspäin...