IRC-Galleria

meinaan ajaa ooppelin kylkeen ja mirkku ajaa miun kylkeen :D

ranta<33

Katon sua silmiin
Ja nään sussa haasteen
En haluu kattoo vaan pintaa vaan nähä senkin taakse
Ja kulkee sitä polkuu joka syvemmälle vie sus
Ja kattoo onks ne oikeesti peilit sun sieluus
Nään niist ku hymyilet, nään kun ne täyttyy vedellä
Mut haluisin oppii näkee niist paljon, paljon enemmän
Oppii lukee sun maailmaa, sun kokemuksiis
Tukee sua maailmas, tutkii sun ajatuksii
Katon sun silmiin
Ja nään sun elämäs filmin
Miten haluut päästä karkuun ja haluut päästä irti
Peittelet epävarmuut, mut nään sen silti
Nään ku tavottelet unelmia, katot pilvii
Yks vilkasu kertoo, mitä sä ajattelet
Miten syö sua pelko, miten sä valehtelet
Miten ku oot masentunu, mun edessä vaikenet
Kato peilistä ittees, mieti mitä sä pakenet

pitkin tienpientareita etsii itseään
joka riekalaisii paloi kokoo itsestään
ja itsessään muistajansa karttaa
vain muistoista muistelee ne parhaat

kaltereiden takaa seuraa elämäni sen
tienpientareisen polkuani karttaen
en vieläkää oo nähny läpi muurien
niiden jotka määräs jokasen mun huomisen

syys loka joka kasteli varpaasi
mä poimin sateest pisaran se harhaili
kämmenellä jonka päällä kannoin perkeleitä
suojellaksein kaltasias haavottuneit enkeleitä
syys sade joka lakkaamatta sateli
harteet hakkaamalla muuttumalla rakeiksi
ehkä muistutti kuinka tunsin kipua
yksinäiset lussimassa ja huusin sinua

luona lehtien nään ruusuista kuivuneen
samoin rakkauden lehdet ne kurttuiset
kadonneita tiellä pientareilla
niitä hajonneita riekaleisii paloi sirpaleina
et kokoon niitä saisi yksin milloinkaan
eikä siipes yksinään voi sua kannattaa
katseeni peilistä tunnistaa
muistuttaen edelleenki hajonneista tunteista

en piirtänyt hankeen sydäntä
en puunrungon varteen kyhäistä
nimikirjaimii ripustin tekien
rakkuden freskon mä ikuistin esille

panoraman keskellä näkien
purppuran punaisen taustalla värisen
etunimesi mä rakkaudella kirjoitin
eturiviin mä kookkain kirjaimin

oisku fraasisi siit hienost unest kohtauksest
punainen ruusu niit pienii sanoi rakkaudest
kylmällä betonilla kliseitä
lukien faktisen takaa niiden kulissien

kulissien joita kankaalla pukien
arjessa polulla hangessa lumisen
polkuu poloista pitkin taivaltaa
eikä tähdet enää loistanu taivalla

sä toivoit kaiken olevan kuin ennenki
en nähnyt sussa enää sitä enkelii
varjot päälläni vaan sokaisi katseeni
sen hetken edessä pimeys edessäni parveili
ilta astui kanssani huoneeseen
pöydällä kynttilä luoksemme
ja kirjoitan ylös niitä sanoja
niitä sanoja joita ajan kanssa kadotan
en sanotuksi sanoillani saanukkaan
köyhä joka pientareilla laahustaa
ja jossain kaukana siellä
poissa sen rakkauden tieltä
muistin surun murtaman katsees
seisoin yhä häkin kaltereita vasten
etsien paloja tunteista
kadonneita paloja sen rakkauden puolesta

ne jotka hylkää.
ne ei oo ihmisiä,
joita tartteis.