Vaikka taaksemme jäi muistoja kauniita
Eikä meille koskaan tullut edes riitaa
Niin silti se vaan aina pistää vituttaan
Mielen paskaksi se vain tuskaa tuottaa
Miksi piti meidän mennä erilleen ihan suotta
Oltas voitu elää yhdessä vaik kuinka monta vuotta
Mutta niinhän se on et mikään ei kestä ikuisesti
Mutta tää todellaki liian vähän aikaa kesti
Ei auta muu kuin jatkaa eteenpäin ihan yksin
Todeta jälleen et on tullut petetyksi
Kyynel silmässä
Mä muistelen sua kai säkin joskus muistelet mua
Valokuvakansiota yksin selaan
Taas jälleen mennyttä syksyä mä tuun kelaan
