IRC-Galleria

En oikeastaan koskaan ajatellut että minulle sattuu jotain tälläistä.. sairaus joka varjostaa todennäköisesti koko lopun elämääni minua. Kaikki oli niin hyvin ja sitten lääkäri soittaa ja pistää ajattelemaan elämää. Siinä samassa sain vastauksen moneen askarruttavaan asiaan joka minua on vaivannut jo jonkin aikaa.

Välillä inhoan että on sairauksia jotka kulkevat suvussa.. ja tietenkin se sattuu juuri minulle.

Mutta ne ovat sellaisia joihin ei voi itse vaikuttaa mitenkään.

Ajattelin kirjotella pitkästä aikaa tähän osioon.

Päivät on nykysin aika tylsiä. Yksin kun kotona päivisin vaan on. Tullee niin yksinäinen olo.
Onneksi ei oo ennää kauaa.. kohta kun on sellainen pikkuinen tuossa ympärillä koko ajan =)
Sitten sitä puuhaa riittää ihan kylliksi.

Mutta päivääkään en vaihtais pois tästä raskaudesta. Onhan se mieletön tunne kun tulee äidiksi =)

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjota kommentti, jossa on muisto susta ja musta, vaikka emme edes puhuis usein. Se voi olla iha mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan susta.

Tuli ihan sellanen olo ku olis ollu perjantai 13 päivä =/ mut se on vasta tulossa =/

Töissä meinasi kaikki tippua lattialle. No tippuki.. nimittäin iltapuurot lattialle.. se oliki sit kiva sotku ja äkkiä tekemään uutta v*itun hyla puuroa et mammat ja pappat saa oikeeta puuroa ettei vatsa mee sekasin.

Keskiviikkonakin on iltavuoro. Toivottavasti sillon ei puurot puttoile..