IRC-Galleria

Tää on taas näitä viikonloppuja kun toivoo, ettei olis tullut kotiin ollenkaan.
Mä oon vasta ihan viime aikoina oppinu hyväksymään itteni just sellasena ku oon. Okei, en ehkä oo missään ihannemitoissa, syön välillä vähän miten sattuu ja liikuntaakin voisi tietenkin harrastaa enemmän, mutta oon kuitenkin tyytyväinen itteeni.
Se jos mikä, laskee itsetuntoa kun kotona saa kuulla olevansa paskassa kunnossa ja että oma koulu-uupumus johtuu siitä, että kunto on huono.
Koko ajan saa kuulla myös siitä kuinka pitäisi harrastaa enemmän liikuntaa ja ei sais syödä sitä ja ei sais syödä tuota ja suoraan sanottuna tuntee ittensä läskiks.
Tuommonen paska ei ainakaan kannusta mua liikkumaan yhtään enempää tai syömään yhtään terveellisemmin. En mä tee mitään mihin mut pakotetaan. Vanhempien pitäis kannustaa lapsia eikä huutaa päin naamaa kuinka minusta tulee läski ja väsynyt. (jollen sitä jo ole)
Ja kaiken huipuks äiti vaan kattoo vierestä eikä tee mitään, vaikka huomaa kuinka pahalta tää kaikista meistä lapsista tuntuu.
Että kiitos vaan ihan vitusti Härmän kuntokeskus kun teitte mun isäpuolesta tollasen idiootin. : )))))


tuli ny vähä angstinen merkintä, mutta try to deal with it.

gooooosh, miten voi väsyttää näin paljon?
eilen ei ees menny niin kovin myöhäseen. :o
vielä 5 tuntia edessä ja ööäää.
Tänään on kyllä niin päiväunipäivä. ;o

ja siis mä en ymmärrä miten voi olla vasta keskiviikko? tuntuu niin torstailta. KESKIVIIKKO. täsähän on vielä ikuisuus viikonloppuun ja lauantaina pitää tulla tänne taas takasin vittu viideks tunniks joista ehkä tunnin ajan teen oikeasti jotain?

"Ei oo postia, ei oo postia, ei oo postia, ON POSTIA, ei oo postia..." : DDD

Olipa sitten oikein mukava migreeni taas vaihteeks.
Heräilin yöllä jatkuvasti ja ei tietenkään ollut mitään lääkettä.
Aamulla kellon soidessa koitin nousta ylös, mutta tyyliin silmissä sumeni joten päätin jäädä kämpälle nukkumaan ja Karo antoi yhen lääkkeen iteltään.
Jossain vaiheessa päivää heräsin ja luulin koko migreenin menneen jo ohi, mutta vitut, tunnin päästä taas tuli kipeäks joten ei kun takas nukkumaan.
Nyt on jo helpottanu, mutta vieläki vähä outo olo.

No päätin kuitenkin lähtiä käymään koululla ja halpa-hallissa.
Ja tässä olen.

AVO-päivä oli ihan kiva ja mielenkiintonen, mutta nyt on pää niinkö ihan sekasin. Mitä hittoa mä haluan tehä sitte isona?

Nyt ehkä lujimmin iskis:
- kulttuurituotanto
- teatterimusiikin ja musiikkidraaman suuntautumisvaihtoehto muusikon koulutuksesta
- ja aina se luokanopettaja kummittelee jossain.

phuuh. vähä aikaa sitte piti päättää, että mihin lähtee yläasteen jälkeen ja nyt pitäs alkaa miettiä jo loppuelämää. -.-
ja mietin vieläkin sitä kannattaako mun edes jatkaa tuosa lukiosa. huaah.

Elämä on paskamaista, ja sitten sitä kuolee.

HEI KOHTA SAAN PAKATA JA NOUSTA HUOMENNA IHAN LIIAN AIKAISIN VAIN LÄHTEÄKSENI KAUSTISELLE, VOI IHANAA. ♥

Aamulla herätä ihan liian aikaisin, nousta väkisin ylös ja raahautua pakkasessa kouluun, koulussa katsella ällöttävän pirteitä kasvoja ja kuunnella liian iloisia juttuja, sitten ehkä vapaatunti, voi soittaa pianoa onnellisena kunnes muistaa; ei helvetti, soittoläksyt.
Kun sitten viimein päivä on ohi, saa pyöräillä taas takaisin kämpille, ehkä käydä halpa-hallissa ja sitten vain yksinkertaisesti nukkua koko iltapäivä, että saisi edes jotenkin ajan kulumaan.
Näin se jatkuu neljää päivää kunnes viimein; ihana ihana perjantai. Aamusta kaksi tuntia vapaata, saa nukkua kymmeneen, ja koulun jälkeen kotiin. Sillä tiesittekö, että koti on oikeasti maailman paras paikka ja että minun perheeni on ihana sekä Halsua turvallinen ja rauhaa huokuva paikka.

Voi kun olisi jo perjantai.
Maanantain pelastus on ainoastaan täydelliset naiset ja sinkkuelämää.

Töissä taas olin niin kuin olisin joku muu mun vaatteissa.
Hymyilin vain siksi koska ymmärsin ettei muukaan kannata.
Hän maksaa velkojaan synneistään ja autostaan, joka päivä uudestaan.
ja velka vankiaan ei päästä karkaamaan, sitoo kiinni tiukempaan kahleet jotka puristaa.

Suljen silmät ja kauniimmin mä ehkä kaiken nään ja kipu hellittää.
Toivon, että toivoton vielä löytää matkan pään. Ehkä kaikki selviää.

Yöllä taas millään unta saanut en. Jäin näitä miettimään
Huominen runsain vaatimuksineen tuijotti mua pimeään.
Hän maksaa velkojaan valveilla ja unissaan, joka päivä uudestaan. Ja velka vankiaan ei päästä karkaamaan, sitoo kiinni tiukempaan kahleet jotka puristaa.



Löysinpä taas Peter Joukaisen. ♥

Minä en voi kovin hyvin.
Kuulkaa mua; en voi hyvin.
Tahdon huomiota.
Auta mua.
Huudan apua.

Olen olemassa, olemassa.
Olen olemassa, olemassa.

Täällä välissä kahden tulen
Minä olen välissä tulen.

- Nick Arse & The Arsenicks ♥


Kiva löytää bändejä joiden kappaleet on niin omasta elämästä.

Yää, tää loma loppuu iha kohta ja sitte koittaa tuskallinen kevätlukukausi.
Lennän muuten varmaan pois enkun kurssilta kun ei oo ollu rahaa tilata sitä hiton kirjaa, että kiva. KIVA. (((((:

Mutta jatkan musiikin kuuntelemista kun se jotenkin kummasti aina auttaa kaikkeen.

Löysinpä taas uuden aivan mahtavan bändin!
Tämän nimihän on Action Man League ja löysin sen oikeastaan vahingossa etsiessäni lisää tietoa Kielletyn Hedelmän ihanastaihanasta Tonista eli Joel Mäkisestä. ♥
Mutta hei, kannattaa kuunnella, iha upeeta ja menevää musiikkia!
Voi vaan kuvitella mitä nää on sitte livenä.

http://www.myspace.com/actionmanleague

Niin ja voisi jopa tietenkin alkaa meneen nukkumaan. Tässä on tullut niinkö joka yö valvottua siihen neljään. Sairasta. :D

voooi että. Kävin tuosa Maijalla niska-hartiahieronnassa ku Annelta joululahjaks lahjakortin sain ja oli ihanaaa. <3

Nyt sitte äiti sai päähänsä kutsua Annen, Andresin, Mintun, Samin ja Maijan meille syömäään. jeejee. : DD

ja mulla on nyt jopa iha hyvä fiilis! :)