Mun silmät erottaa sudet lampaan asust
Tekis mieli repii niilt hampaat suust
Ja tätä tapahtuu harva se päivä
Onneks mieli tuottaa raitoja harmaaseen päivään
Ne on mun arkeni väriläiskiä
Voispa elää päivän ettei välittäis mistään
Mut mä kannan maapalloo hartioillani
Ja mun täytyy tarkoin vartioida sit
Se on tehtävänä ehkä vähän vaikee
Ku tuntuu et mun pää on liian pieni tähän kaikkeen
Enemmän sattuu mitä enemmän mä ajattelen
Ajat etenee mut maailma pysyy paikallaan
Mä kelaan pitkään teen kärpäsistä härkäsii
Seinät kaatuu päälle ja mun pääni painuu ämpäriin
Nyt on vaan me, anteeks
Etten uskonu et sateenkaaren pääs ois aarret
Luojan kiitos, mä olin väärässä
Me ollaan täs tänään
Lähettäis jo vittuun täält tääl on niin tunkkasta
Uusimmat blogimerkinnät
- Paljon hyvii muistoi, alkaa olla aikaa 17.04.
- Ei toista voi koskaan menettää se mitä ... 12.04.
- Antaisin enemmän jos kerkeis, mutta pekka... 04.04.
- The wound heals but it never does, thatÂ... 04.04.
- You're strong when I'm breaking down an... 03.01.
- Sä et olisi aamulla siinä, sen tajusin mi... 21.12.
- Sulle voisin olla jotenkin oikee 20.12.
- Et sä mua paremmaksi saa, enkä enää... 20.12.
- IÂ’d let you go but I donÂ’t know how 17.12.
- Etin paikkaani maailmassa, löysinki palan t... 30.11.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2013 (5)
- ▶ 2012 (89)
-
▼
2011 (161)
- ▶ joulukuu 2011 (14)
- ▶ marraskuu 2011 (5)
- ▶ lokakuu 2011 (5)
- ▶ syyskuu 2011 (11)
- ▶ elokuu 2011 (9)
- ▶ heinäkuu 2011 (9)
- ▶ kesäkuu 2011 (22)
- ▶ toukokuu 2011 (16)
- ▶ huhtikuu 2011 (20)
- ▶ maaliskuu 2011 (23)
- ▶ helmikuu 2011 (10)
- ▶ tammikuu 2011 (17)
- ▶ 2010 (106)