IRC-Galleria

Noniin. Kotiin on vihdoin päästy ja fiilikset on kyllä vähän haikeet. Ei tuolta vaan koskaan halua lähteä pois ja heti ku pois joutuu niin pakko on päästä takas. Mutta joo, alotetaanpa nyt kuitenki alusta.

Reissuun lähdin tosiaan porukoiden kanssa kun ketään muuta ei seuraksi saanu. Lähettiin lauantaina 12.7 Helsinkiin ja sieltä sitten 10 tunnin lento yöllä Bangkokiin. Ei kauheesti lennolla nukuttanu mutta eipä se haitannut. Aamulla oltiin sitte paikallista aikaa noin klo kymmeneltä perillä ja lähettiin harhaileen lentoasemalta ulos. Tavoite oli päästä bussiin joka veisi meidät Bangkokin New South Bus Terminaaliin, josta päästäisiin sitten toisella bussilla Kanchanaburiin. No lopulta oltiinki matkalla oikeaan osoitteeseen ja parin tunnin bussilipun hinta tais olla jotakin 2 euron luokkaa. Klo 14-15 välillä saavuttiin Kanchanaburiin ja taxilla ajettiin sitten VN Guesthouseen, josta oli 2 yötä varattu. Guesthouse oli tosi mukava paikka ja meijän huone oli semmosessa Kwai-joen päällä kelluvassa lautassa. Hintaa huoneelle kertyi 9 euroa per yö. Samana iltana varattiin tiistaille retki jossa käytäisiin katsomassa Erawan National Parkkia sekä Kuoleman rautatietä yms. Maanantaina mentiin käymään lähellä olevassa Death Railway museossa(jos haluatte tietää mikä Death Railway on niin kattokaan vaikka wikipediasta) sekä sen vieressä olevalla hautausmaalla.

Seuraava päivä eli tiistai olikin sitte koko reissun hienoimpia kokemuksia. Klo 8 meidät haettiin guesthousesta minibussilla, jonka jälkeen bussi täyttyi myös muista retkiläisistä. Hivenen jälkeen yhdeksän saavuttiin Erawanin kansallispuistoon, jossa on erittäin hienoja vesiputouksia. Itse Erawan Waterfalls on 7-asteinen vesiputousrykelmä eli sielä oli 7 erilaista ja erittäin hienoa isompaa vesiputousta siis samassa joessa. Kiipeämistä ensimmäiseltä putoukselta seitsemännelle tuli noin 2 kilometriä ja ette usko miten hiessä sitä oli sen jälkeen. Porukat hyytyivät jo neljännelle putouksella. Uinti oli sallittua ja ite kävin pulahtaan neljännellä putouksella ja sitten vielä kakkosputouksella joka eli seitsemännen jälkeen ehkä hienoin. Reitin putouksilta toisille menivät ihan puhdasta viidakkoa pitkin ja matkalla näkyikin monenmoista viidakon eläintä kuten esimerkiksi apinoita. Pakko sanoa että Erawan waterfalls on kyllä yksi kauneimmista asioista mitä oon eläissäni nähnyt. Oli se vaan niin hieno paikka. Erawanin jälkeen syötiin ja ajettiin Kuoleman rautatien yhdelle pysäkeistä, jonka lähellä oli myös komea luola. Luolaa tosin ei ehtinyt pahemmin tutkimaan kun juna oli tulossa ja piti mennä siihen. Lopulta kauhea ruosteläjä saapui asemalla ja sillä ajettiin sitte erittäin huteran näköistä siltaa pitkin. Sillan jälkeen juna kiihytti ja ajoi ehkä kuuttakymppiä, joka tuntu kyllä kovalta vauhilta koska juna pomppi ja heilu ihan järkyttävän paljon vaikka meni suoraa raidetta pitkin. Junahan ei tosiaan ollu mikään pelkkä turistijuttu vaan juna oli täynnä paikallisia. Jännä kokemus tuokin. Junareissun jälkeen käytiin katsomassa vielä Kuoleman Rautatien kuuluisinta siltaa joka on aivan Kanchanaburin keskustan lähellä. Kaiken kaikkiaan erittäin hieno retki.

Päätimme varata samasta guesthousesta vielä 2 yötä lisää, sillä se oli hyvä paikka ja muuten Kanchanaburissa oli hyvä meininki. Keskiviikkona piti käydä Thai-hieronnassa vähän rentoutumassa kun paikat oli vähä jumissa eilisen jäljiltä. Illalla käytiin vielä kerran hyvässä ja halvassa ravintolassa nimeltä Jolly Frog, jonka paistet banaanit oli niin mahtavan hyvä jälkiruoka. Iso lautasellinen minibanaaneita rasvassa paistettuna ja siirappia kulhossa 0,8 eurolla. Hyvä päätös loistavalle Kanchanaburin reissulle.


Torstaina lähdimme bussilla kohti Bangkokia, josta otimme taksin kohti Sri Rachaa, jonka satamasta menimme sitten laivalla saarelle nimeltä Koh Sichang. Emme olleet varanneet mitään huonetta etukäteen joten ensimmäisessä paikassa olikin sitten täyttä. Seuraavan yritys oli Sripitchanu Bungalows, josta huone saatiin. Saaren rinteille rakennetuista bungaloweista oli kyllä hienot näköalat merelle. Muuten paikka olikin vähän likainen ja hoitamaton. Seuraavana päivänä saatiin sitten bungalow siitä paikasta mihin aluksi yritettiin. Paikka oli hienon hiekkarannan luona ja sielä tulikin sitte uiskenneltua. Paikassa oli runsaasti thaimaalaisia bungaloweissa yötä joten meteli olikin sitte sen mukainen. Eipä muutenkaan saarella kovin montaa länsimaalaista näkynyt. Sinä iltana sitte terassilla ihmeteltiin meininkiä ja mereltä nousikin sitte ukkosmyrsky. Näyttävää salamointia ja trooppista sadetta: mikä vois olla hienompaa? No sehän vaan paheni sitte yöllä kun oli menny nukkumaan. Salamat paukko niin kovasti että huone valaistu välillä ihan kokonaan ja jyrinä oli valtava. Hieno kokemus sekin kuitenki.

Launtaina jätettiin sitten Koh Sichang taakse ja suunnattiin kohti Pattayaa. Oltiin varattu sieltä 5 päiväksi mulle ja porukoille omat huoneet mutta vasta maanantaista alkaen. Sunshine garden resortissa oli kuitenki tilaa ja otettiin yks huone kaheksi yöksi. Resort oli kyllä loistavassa paikassa Pohjois-Pattayalla Delfiiniympyrän vieressä. Siitä oli helppo ja nopea lähteä joka paikkaan. 200 metrin päässä oli myös Green Park Resort, jossa oltiin 2005 2 viikkoa. Molemmat hyviä resortteja ja hyvillä paikoilla. Varasin itelle retken maanantaiksi Koh Sametille, vähän yli 100 kilometriä Etelään Pattayasta. Joo tosiaan Pattayalla tuliki sitte tehtyä niin paljo kaikkea ettei muisti enää etes riitä muistaan kaikkea. Mutta maanantaina lähin itekseen sinne retkelle ja Koh Samet oli kyllä nätti saari ja hienoja rantoja oli. Meijän vietiin yhelle rannalle ja siinä sitte oltiin päivä. Lounaalla opas kysy että kiinnostaako paluumatka pikaveneellä ja visiitti kala- ja kilpikonnafarmille hintaan 4 euroa. No tietenkihän se kiinnosti meikää ja sillä sitte pääsi menemään. Farmilla oli hienoja kaloja ja muutamia merikilpikonnia, isoja ja pienempiäki. Sen jälkeen maihin ja minibussilla takas Pattayalla. Samana iltana tuliki sitte käytyä vähä viihteellä. Ja Pattaya on paikka jossa tiedetään kyllä mitä viihde on. Ei siitä yöelämästä vois sanoa ku että ei vittu. Ei oo maailmassa toista paikkaa, mikä ois läheskään niinku Pattaya. Se jos joku on miehen paratiisi. Voin jotenki yrittää demonstroida sitä yöelämää: Baarit on yleensä semmosia joissa on tiski ja 10 tyttöä ja muutama asiakas. Sitte nää pikkubaarit on semmosissa ryppäissä, jossa baareija saattaa olla montakymmentä. Ja näitä ryppäitä on miljoona. Sitte osa tytöistä seisoo jalkakäytävällä ja haluaa sut vaikka väkisin sinne baariin. Sitte joissaki Baarin pyörylöissä soittaa bändi, mutta saattaaki olla että 20 metrin päässä on toinen bändi. Meno on siis suomeksi ihan järjetöntä, ihan turha yrittää kuvailla enempää ku ei sitä voi kukaan käsittää joka ei joskus oo nähny sitä menoa. Itehän olin sinä iltana sitte yhessä baarissa jossa bändi soitti ja vieressä sai pelata bilistä, yhen baaritytön kans sitä tuliki sitte pelailtua ja mukavaa oli.

Tiistaina piti sitte käydä vähä Soi Buawkhaon "torilla" jossa on tosiaan myynnissä kaikkea mahollista halvalla. Jotakihan sieltäkin taas löytyi puoli-ilmaseksi. Keskiviikkona mentiin Pattayan eteläpuolella olevalle Jomtien Beachille, joka on tosi pitkä ranta. Siinä sitte istuttiin rantatuoleihin ja välittömästi kaiken maailman kaupustelijoita alko käveleen siitä. Muutaman tunnin aikana ohi meni kyllä kaikkea mahollista mitä voi vaan keksiä, ihmistä eivät sentään siellä myyneet. Mukava päivä ja tuli kokeiltua vähän vesiskootteria ja Timo todisti taas sen että tropiikin aurinko polttaa vaikka istuu koko ajan varjon alla. Ja sitte tosiaan kun kävin uimassa nii meduusa poltti uimahousujen läpi meikää kasseille. Poltteli kyllä ihan saatanasti noin tunnin ajan. Seuraavana päivänä oli taas tiedossa rantahommia kun mentiin Pattayan edustalle Koh Lanille Samae Beachille tapaamaan meijän vanhoja tuttuja ja katsomaan vieläkö ne olivat sielä. No olihan ne mutta ranta oli muuttunut tosi paljon eikä ollut enää niin hieno mitä sillon 2005 kun viimeksi käytiin. Mutta ruoka oli jälleen niin mahtavaa että.

Sitten koittikin jo perjantai ja sitä tajusi, että se oli viimenen päivä ja ilta Pattayalla. Itkuhan siinä meinas tulla. Päätettiin mennä syömään Bob's BBQ:een, joka on kuuluisa maailman suurimmasta kaupallisesti myynnissä olevasti hampurilaisesta, sekä muutenki isoista hampurilaisista. Siellä on semmonen kisa että jos syö Wagon Wheel -kokoisen hampuraisen, jossa pihvi on about 0,8 kiloa plus ranskalaiset 45 minuuttiin, saa nimensä ja kuvansa niiden sivulla olevaan hall of fameen( http://www.bobs-bbq.com/fame.htm ). No minähän onnistuin siinä vuosi sitten mutta, koska he ovat kadottaneet joitakin tietoja nii mun kuvaa ei tuola ole. Kerrottiin tästä itse Bobille ja se toivottavasti hoitaa asian kuntoon. Silti sitä piti mennä ottamaan tälläkin kertaa se Wagon wheel burget mutta en ottanut kisaa, koska ajattelin "nauttia" purilaisesta tällä kertaa. No kyllähän se puoleen väliin oli nautintoa mutta ku loppuun asti piti tietenki vääntää nii ei se lopussa enää mitään nautintoa tosiaan ollu. Mutta eipähän ollu nälkä vielä seuraavana aamunakaan ja sain syötyä sen kokonaan. Ja aikaki tais olla omasta kellosta katottuna just sen 45min. Mutta tuon jälkeen kyllä oli niin kauhea olo, että oli pakko päästä hotellille vähä makaamaan ennenku lähti illan rientoihin. Illalla käytiin sitte muutamissa baareissa ja yhessä pelailin neljän suoraa baarityttöjen kans mutta eihän niistä ollu mihinkään ku melkeen koko ajan hävisivät mulle. Sitte loppu"illaksi" piti lähtee vielä Yuthin baariin eli sinne missä Yuthin bändi soittaa ja meininki on mahtavaa. Bilistä tuli pelattua ja mukavaa oli. Ja tosiaan Pattayalla on laki että baariit sulkeutuu kahelta yöllä, mutta niin vaan sitä tuli joutua ja pelattua sinne neljään asti baarissa. Haikeat hyväiset oli kuitenki pakko jättää Yuthille ja sen tytöille.


Lauantaiaamu koitti ja viimeinen buffet-aamiainen Sunshine garden resortissa. kKo 12 lähettiin taxilla Bangkokia ja Swiss Park hotellia kohti. Ja nyt on taas pakko sanoa että ei vittu sitä Bangkokia, miten voi olla kaupunki niin suuri? Swiss Park on melko lailla keskustassa koska se on hyvällä paikalla ilmaradan vieressä. Ekana iltana mentiin taxilla semmonen about kilometrin matka ehkä ja se kesti jotaki 30min ainaki. Autolla on ihan turha liikkua sielä mihinkään. Ilmaradalla kannattaa mennä ja sillä me mentiinki muuten aina. Sunnuntaina ajettiin ilmajunalla joen rantaan ja otettiin vene ja lähdettiin kanaaliristeilylle. Hieno retki, jossa näki taas elämän kaikki puolet. Välillä hienoja taloja mutta sitte suureksi osaksi käsittämättömiä hökkeleitä. Mutta niin vaan niissä ihmiset asuu kun ei muuta yksinkertaisesti ole. Matkalla pysähdyttiin Snake farmille, jossa oli käärme-esitys ja muutamia muita eläimiä surkeannäköisinä häkeissään. Matkalla tuli kans ihmeteltyä sitä miten vesi oli niin likaista ja roskaista mutta silti ihan täynnä kalaa. Pari leivänpalaa kun nakkasi veteen nii kohta ympärillä oli satoja vähintään kilon kaloja. 3 tunnin mukava retki, jonka jälkeen ajoimme ilmajunalla pois ja mentiin MBK-tavarataloon. Se on semmonen ihan järkyttävän iso paikka jossa on varmaan kolme miljoonaa eri kojua ja saman verran porukkaa koko ajan. Mutta sieltäkin tuli taas osteltua vaikka ja mitä.

Maanantai olikin sitte viimeinen kokonainen päivä Thaimaassa ja itku oli entistä vuolaampi. Käytiin vähä ihmetteleen yhtä puistoa ja paria tavarataloa taas. Illalla mentiin Laos-Thai -ravintolaan, jossa oli loistavat thairuuat jälleen kerran. Sitte vielä jotaki tsippailua kaduilla ja lopulta hotelliin masentumaan. Aamulla sitten kohti Aasian suurinta lentokenttää Suvarnabhumia ja kohti Suomea. Ainoa ilonaihen paluulennolla oli niin mahtavan hyvännäköinen thai-lentoemäntä. Ei voi vaan käsittää miten thaimaalaiset osaa näyttää niin hyvälle. Thai-vaimo mulle kiitos.

Neljäs kerta Thaimaassa ja aina homma vaan paranee ja aina masentaa entistä enemmän lähteä pois ja aina haluaa heti takaisin. Siinä maassa on vaan niin paljo kaikkea hyvää. Sinne vois lähtä pelkän ruuan, pelkkien ihmisten, pelkän ilmaston, pelkän hintatason ja pelkän meiningin takia aina uudestaan. Mutta kun nuo jutut on vielä yhessä niin ei voi ku haluta liikaa takaisin. Nyt vaan sitte seuraavaa kertaa odotellessa ja mieluiten vaikka jonku kaverin/kavereitten kanssa. Että ilmottakaa vaan jos vaikuttaa siltä että kiinnostais lähtee!!

vois alkaa pitämään unipäiväkirjaa. ihan teijän iloksi

miks koulussa on kahenlaisia juomislaseja? eikö se korosta eriarvoisuutta?

http://www.oulunpalloseura.fi/jaapallo/edustuskuva_jaapallo.htm

bongaa mut.

http://www.netello.com/persoonallisuus_testi.php

Vastaustesi perusteella seuraava luonnehdinta kuvaa persoonallisuuttasi:

Olet hiljainen, vakava, vastuuntuntoinen, kärsivällinen, konservatiivinen, lojaali ja vankkumaton. Pidät yllä yhteiskunnan järjestystä ja instituutioita. Olet vankkumaton kuin kallio, ja omaksut helposti isällisen tai äidillisen roolin, sekä perheessä että työpaikalla. Sinulle soveltuu ammatiksi poliisityö, yhteiskunnan virka, opetustyö sekä rahoitusala. Sovellut myös politiikkaan ja liike-elämään. Parhaiten olet kotonasi byrokraattisissa organisaatioissa, koska mielelläsi toimit sinulle kuuluvan roolin mukaisesti, olitpa sitten johtaja tai johdettava. Ihmistyyppisi toimii parhaiten töissä, jotka edellyttävät tarkkaa kirjanpitoa ja raportointia. Kaltaisesi ihmiset pitävät yhteiskunnan toiminnassa, ja vaalivat lakeja, aikatauluja ja toimitapoja, ja tuovat vakautta ympärilleen. Arvostat kovaa työtä, rehellisyyttä, kohteliaisuutta, täsmällisyyttä ja uskollisuutta perheelle, ystäville ja yhteiskunnalle. Sinulla on taipumus vastustaa tarpeettomia muutoksia, ja useimmat uudet ideat ovat sinulle häiritseviä.



No kyllähän tuo tuntuu jotenki järkevältä :D meikästä tulee nyt poliisi

TEHTÄVÄNANTO: paljastan viisi omituista tapaani/piirrettäni. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä (paljastamaan viisi outoa tapaansa omaan päiväkirjaansa). Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

1. Mulla on ska- ja gläm-näkö. Eli jos jossain näkyy ska-ruutuja tai leopardikuvioita niin silmä huomaa ne heti ja on pakko huutaa että ska! tai sitten vuorostaan uu gläm!

2. Laulan yksin ollessani jotain ihan omituisia juuri sillä hetkellä keksimiäni lauluja tai oikeastaan laulunpätkiä.

3. Tykkään maidosta yli kaiken <3. Jos vaikka herää yöllä niin on pakko käydä juomassa lasi maitoa niin uni maistuu taas.

4. En tykkää juustosta normaalilämpöisenä. Juusto kyllä maistuu sulatettuna oikein mainiosti.

5. Istun bussissa aina menosuuntaan päin katsottuna vasemmalla puolella. En tiedä itsekään miksi, mutta istunpa kuiteski.