Se on vaan nyt parhaillaan hyvinkin vaikeaa, kun omakin energia on kadonnut mystisesti jonnekin.
Pimeys on yksi suuri tekijä, mutta ei sekään selitä ystävien jatkuvaa huonotuulisuutta ja riitelyä.
Tekee niin pahaa seurata läheisten taistelua arjen harmaudessa päivästä toiseen voimatta sen kummemmin auttaa.
Olen yrittänyt tukea ja piristää, mutta nyt on voimavarat tyystin loppu ja pakko vetäytyä omaan pesäkoloon toipumaan ja keräämään voimia.
Oli pakko todeta, että parasta ottaa hiukan etäisyyttä muiden asioihin ja antaa heidän koittaa selvittää asiansa itse, vaikka tällä hetkellä kaikki heistä ovat niin omien ongelmiensa sokaisemia ja katkeroituneita, ettei näytä rakentava keskustelu tai ajattelu onnistuvan mitenkään.
Kaiken lisäksi ihmisten toisistaan puhumat mielipiteet alkoivat vaikuttaa myös omaan suhtautumiseeni, joten pakko pysyä erillään ja pitää tiukasti OMISTA mielipiteistä ja näkökannoista kiinni..
Voisi verrata efektiä LOTR:in Kärmekielen mielien myrkyttämistaitoon.
Onneksi huomasin asian ja nyt pystyn taas ajattelemaan omin aivoin. :)
Tuntuu vaan että kaikki koettelevat toistensa hermoja ja koittavat syrjäyttää toisensa nokkimisjärjestyksessä.
Huh! Aikamoinen syys-lokakuu... :'S
