ennen kuin loppuun iltasadun saan.
Mä istun hetken ja mietin maailmaa.
IhmisenTYTTÖÖ se odottaa.
Voi kuinka kaunis TYTTÖ onkaan tosiaan.
Ei muuhun pysty hän kuin uutta oppimaan.
Hän siinä kylkeänsä kääntää, miehekkäästi ääntää.
Hän matkaa taittaa linnunradallaan ja nukkuu vaan.
Voi kunpa matkas onneksi koituis.
Vihaa, katkeruutta et tuntis joutavaa.
Voi kun oisit viisaampi kuin ÄITIS milloinkaan,
kunpa oppisit ajattelemaan.
Niin TYTTÖ kiskoo TYTÖN unta sikeää.
Kehtolaulu kesken taas kerran jää,
liukenee yöhön murheet aikuisen,
ihmisen TYTTÖÖ kun katselen.
Voi kuinka kaikkivaltias noin olla voit,
me sinut tehtiin mutta sinä meidät loit.
Siinä tuhiset ja puhkut pelkkää voimaa uhkuen
silmänurkkiin kuivuu kyyneleet, sä matkaa teet
Voi kunpa matkas onneksi koituis.
Vihaa katkeruutta et tuntis joutavaa.
Voi kun oisit viisaampi kuin ÄITIS milloinkaan,
kunpa oppisit ajattelemaan.