IRC-Galleria

Tämä tyhjyyteni ytimeen jo käy
Kun ei pientä valonsädettäkään näy
Kun virrat väkevät mua viekoitellen vie
Kun kapea ja kivikkoinen on tää tie
Kun ei enää vuoda edes kyyneleet
Ja sanat ovat aikaa sitten loppuneet

Tule, pyydän
Valaise ja lämmitä mua niin
Etten lainkaan kotiudu
Huoneisiini hyytäviin
Tule halki hallasoiden
Vie mut varjoon vaahteroiden
Sinetiksi minuun jää
Anna elämääni jotain pysyvää

Näihin pelkoihini todellisiin tuu
Kun on väsynyt jo sopertamaan suu
Taas tuulet puuskaiset mua kauas kuljettaa
Ja tuntuu että kiidän yhä lujempaa
Kun mua väijyy jäljet julman eilisen
Niin ota syliin, uumeniisi pakenen..