tunteisiin,
en haluis kadota niihin.
tunnen olevani vahva mutta kuitenkin iha yksin,
ois ees joku joka vois auttaa,
ei kä muitten ongelmist nalkuttaa.
mul on frendei aika paljo,
mutta kuitenki ei se mitää täällä auta,
koska ei ne oo oikeit,
ne käyttää vaa hyväks,
ei ne oo oikeit,
koska muuten ne mua oottais.
on vaa sellasii ihmisii,
jotka tykkää toisest vaa pari tuntii.
en mä sille voi mitää et oon tällänen,
oisko vaa parempi et oisin erillainen.
oon miettiny sitä monesti,
mut ei ihminen muutu kolmesti.
oon muuttunu nii paljon ku pystyn,
mut en enää jaksa ees siitä keltää kysyy