en päästä lähelleni ihan ketä tahansa
vaikee luottaa ku niin monet syövät sanansa
oon kokenut niin paljon, henkisesti liikaa
se on syy, miks yksin huokaan hiljaa
se kehen luottaa, se iskee puukon rintaan
maksan sinisilmäsyydest kovaa hintaa
ja se kenen uskoin viimeiseksi välittävän
se istuu vieres, tunnen maailman värittävän
ajat muuttuu ja ihmiset sen mukana
vedät hupun päähän ja sä voit olla kuka vaan
mut miksi piiloutuu, miksi pakenee
miksi hengittää vaikka savu sakenee
minne turvaan, mikä on turhaa
tarviin vaan sut, emmä tarvii mitään muuta.