IRC-Galleria

" Aidan toisel puolel on vihree ruoho, täytyy sekin polttaa, se on mielen luonto. Konttaan alta piikkilangan joka rikki raastaa ihoni, paikkaa viiltohaavat ja samal salaa kiroilin. Nään laitumella lampaan, se on paikan ikoni, joka nälän iskies on pakko laittaa lihoiksi. Villoista teen paidan ja hetken aikaa iloitsin, mut ruoka loppuu, kuteet kuluu, ilo turtuu inhoksi. Muuttaa kullan kyyneliks, oon kai alkeisti. Suru muuttuu liikkeeks ja liike askeliksi. Jatkan kulkuani kunnes korjaa kuolo, ottaa samaan aikaan vapauden ja orjan muodon. Juuriensa varas pystyy tuules nojaa ruohoon, mut se ei pysty liikkuu, siks se on mulle kateellinen.

Jostakin (jostakin), jonnekkin (jonnekkin),
kierrän koko maailman tai vaikka vaan korttelin.
Jostakin (jostakin), jonnekkin (jonnekkin),
jalat pysyy liikkees, niitä paikallaan poltteli.
Jostakin (jostakin), jonnekkin (jonnekkin),
ei mul oo rahaa taskus, jos tarvin, kerään kolehdin.
Jostakin (jostakin), jonnekkin (jonnekkin),
jalat pysyy liikkees, niitä paikallaan poltteli.

En pystyis olee neljän seinän sisäl, konttorin rotta kerjää leipää isännältä. Mul on rakin sielu eikä sylikoiran, laumasielun voittaa omantahdon ylivoima. Mua et pistä hihnaan, mua sä et kuseta, jos et tajuu haukuilla nii sitten lähden puremaan. Voit puhuu järkee mutta musta ei oo järkee kuunnella, miten surematta pystyt käskee särkee unelmat. Kerran katkoin kalterit, nyt on kädet ruvella. Enkä palaa takas, toteen 'tää on jälleen lumee'. Ne luulee että onnen voi opettamal oppii, mut se täytyy kokee, se on onnen paradoxi. Jatkan taivaltani, kevyt nyytti olalla. Harha retkillä annan Odyssein ja myytin opastaa. Tien vieres kyltti, jonka spreijaan umpeen. 'Minkä takii?' Siinä luki et ei saa kulkee.

Jostakin (jostakin), jonnekkin (jonnekkin),
kierrän koko maailman tai vaikka vaan korttelin.
Jostakin (jostakin), jonnekkin (jonnekkin),
jalat pysyy liikkees, niitä paikallaan poltteli.
Jostakin (jostakin), jonnekkin (jonnekkin),
ei mul oo rahaa taskus, jos tarvin, kerään kolehdin.
Jostakin (jostakin), jonnekkin (jonnekkin),
jalat pysyy liikkees, niitä paikallaan poltteli.

Liian kauan ihminen, oijo luonnon rajojaan. Sit ku koitat karata, ne kelaat juoksumatolla. Kasvot omassa, hiljaa huojuu hahmona, se juopuu lahjonnasta ja sitten luopuu tahdostaan. Kunnioitan niitä jotka kulki ympäriinsä, enkä niitä jotka venaa bussipysäkillä, tunnin duuniin lähtöön eikä tuumi yhtään mitään. Yksi katse kertoo paljon, no entä tyhjät silmät. Koita jaksaa luovii, vaikka vastavirtaan. Jos ei jalat kanna niin sitten saatan liftaa. 'Hei poika kuules', kuulin ohjeen narkkarilta, 'älä leiki sankarii, ei vaiva maksa hintaa'. Joo mä tiedän et vahvat aineet tuo nautinnon, igaros sai siivet, toiset rauhan aukion. Mut mun on pakko varottaa sua, älä lennä liian lähellä sitä aurinkoo.

Jostakin (jostakin), jonnekkin (jonnekkin),
kierrän koko maailman tai vaikka vaan korttelin.
Jostakin (jostakin), jonnekkin (jonnekkin),
jalat pysyy liikkees, niitä paikallaan poltteli.
Jostakin (jostakin), jonnekkin (jonnekkin),
ei mul oo rahaa taskus, jos tarvin, kerään kolehdin.
Jostakin (jostakin), jonnekkin (jonnekkin),
jalat pysyy liikkees, niitä paikallaan poltteli.