IRC-Galleria

Katsotaan kuinka monta tuntematonta tai tuntemaani ihmistä uskaltaa sanoa ''moi'' päiväkirjaani.
Sit kopioi omaan päiväkirjaa jos oot sanonu ''moi'

ansku ja mä vaa revettii ja sit kelli(särppi) oli ihan et "häh?"

sirkuskissa:"hei näiksä ton koiran?"
särppi:"joo mut mä näin sen vaa takaa"
sirkuskissa:"no näiksä sen ilmeen, se oli ihan vajaan näköne!"
särppi:"hyvinhän mä sen nään jos mä just sanoin et näin sen takaa!"
sirkuskissa:"aijaa.."

Jos yksi on kaikki ja kaikki on yksi niin totuus on valhetta ja valhe totta.
Ruma on kaunista ja kauneus turhaa.
Jos sanon niin, et luota minuun.
Hänen valheitaan kuulet mieluummin kuin omiasi.
Tietämättäsi valehtelet jo itsellesikin.
Etkä usko minua kun sanon niin.
Valheita pyhiä kuulet, mutta totuutta et näe, vaikka se on silmiesi edessä, eroteltuna kaikesta pahasta.
Materiaa palvomme, ei kai täällä muuta olekaan.
Ei ainakaan mitään jumalaa.
Kuolemamme jälkeen vain ruumiimme tuhotaan.
Sielumme jäävät elämään muistoihin, joita toiset kantavat.
Jos he luovuttavat, katoamme. Jos me luovutamme, se on turhaa.
Ei kai ole kauniimpaa kuin silmät, jotka eivät valehtele tai suu, joka kertoo vain totuuksia, vaikka se sattuukin.
Kipu tekee vain hyvää.
Ei se ainakaan tahallaan pahaa tee, vaikka sattuukin.
Kaikkihan täällä sattuu.
Jopa rakkaus.
Etkö sinä sitä näe vai oletko turha?

[tää tuli kahest lauseest aamul ku oli tylsää... ettepä arvaakkaa mitkä ne lauseet oli! x3]

halvis:"minna! katso miiaa silmiin!"
[lilla kattoo mua silmii]
lilla:"joo, kyl mä tiiän et sil on ripsarii."
halvis:"eiks oo kaunis!?"
minä:"ei se oo ripsarii, se on maskaraa!" :P

mitäs helvettii?! ei oo kaanis. on luma-puma-pumminen!!!

Kirjassa on kuva, kuvassa on fyysikko, fyysikon pään vieressä on kysymysmerkki ja fyysikon päähän tippuu omena...

mara:"kato! ton miehen päähä tippuu omena *poks*"
mjäh:"niimpä! ja sit se mies on ihan et häh..."

tolle me naurettii puolet tunnist, kunnes saatii uus syy nauraa...

jos petteri on munasuu mut se onki nokka eikä muna ni eiks petteri sit oo lintu eikä munasuu koska sil ei ollukkaa munaa (siis suussa ei ollu) vaa oli nokka ja eik linnuil oo nokka ja munasuil muna (siis suussa)?

anteeks likanen mielikuvituks...

Aikaisin aamulla
valehtelen lattialla
Huuhtelen hampaitani kuplavedellä
Katson koiriani sängyn alla
Valahtelen katseellani toisten sukkien läpi
Tökkään kärpästä perseeseen
Kello vilistää taaksepäin
Maistan tutun maun, se olet sinä...
Ei!Se olikin vain kalja
Sataa sisään, kuin kyynelet itkevän lapsen
Veri sammuttaa kynttiläni liekin,
ennen kuin ehdin polttaa viisaudenhampaasi
Veit sylisi pois luotani
Menit taivaaseen, etkä suojellut minua
En kestä tuskaani yksin
Minähän olin sinulle kuin enkeli
Menen katolle ja lennän luoksesi.

Miia putkahti maailmaan eräänä märkänä iltapäivänä. Seuraavana päivänä näki että hänestä tuli mies. Perhe oli ruma ja he söivät vain hedelmiä. Koulussa hän kiusasi kaikkia, siellä häntä kiusattiin rumista hampaista.

Jo opiskeluaikoina häntä alkoi ihastuttamaan mursut, niinpä huviksi tuli öljynjuominen.

Miia kehittyi kahdeksannellakymmenellä varsin rivoksi. Päähänsä hän sai valkoiset hiukset, sekä punaiset silmät.
Arvaamattomuudsta johtuen hän oli erityisen juhlivainen. Lempiruokaansa makaroonilaatikkoa hän sai työskennellen nappulanpainajana.

Miia tupakoi lauantaisin mutta ei käytä nuuskaa ollenkaan. Alkoholia hän juo kunnes kuolee.

Hän koppasi itselleen puolison jonka kanssa ei päässyt naimisiin.

Sen pituinen se.

Elämätön elämä vai kuolematon kuolema? Se on yksi ja sama asia. Elämättömän kuoleman jälkeen meitä odottaa kuolematon elämä. Tai ehkä vain pääsemme pois tästä häkistä, jota emme näe. Voimme aistia sen vain pakokauhuna, joka leviää ahtaasta mielestä sairaisiin kehoihin. Eläkää, juokaa ja juhlikaa vielä kun voitte. Tappakaa... Poistakaa täältä pahat hallitsijat, vallanhimoiset ja ilkeät ihmiset, ystävänne, rakkaanne, toisenne, itsenne. Tehkää kaikki vuoksi elämän, vuoksi kuoleman. Jos ette tapa, teidät tapetaan. Jos tapatte, teidät tapetaan hitaasti kiduttaen, saatte olla täällä pidempään, tekeekö se teidät onnelliseksi? Raha on ainut jumala. Annamme kaikkemme sen vuoksi. Jopa itsemme ja rakkaamme. Ihmismieli ei tunne rajoja ja lopulta se tuhoaa meidät, omat hallitsijansa. Jos elämäsi on todella niin arvotonta kuin luulet sen olevan, yritä asettua osaani ja koe kaikki tuskani ja kipuni. Et edes tiedä, mitä kärsiminen todella on...

Joskus on aina ja aina on nyt. Kohta on historiaa ja tulevaisuus on takanamme. Edessä näemme vain tyhjyyttä, joka armottomana odottaa eksyneitä, surullisia tai onnellisia kulkijoita. Se tappaa ne ja tekee meistä oman aikamme murhaajia. Viattominkin on nyt syyllinen. Vain kuolema pelastaa meidät elämältä, mutta tuoko sekään lohtua tähän yhden ihmisen tanssiin, jonka musiikkia emme kuule ja liikkeet haihtuvat ilmaan? Jos joskus löydät keinon näytäthän sen minullekkin ellet ole jo päässyt pois? Vastaukseen löytyy aina kysymys, mutta kysymys ei saa koskaan vastausta. Tahdotko jättää minut yksin tähän kylmään maailmankaikkeuteen, mille edes ihmisen pahuus ei saa loppua? kaunis olemuksesi olikin vain harhaa. Valhetta niin kuin kaikki muukin hyvä. Ihmisen luonnetta eivät edes täydelliset koneet voi muuttaa. Vaikka haluaisinkin sinun jäävän, tiedän, että itse haluat mennä, joten mene. Minä jään, enkä koskaan mene vaikka kaipaankin sitä.