Mikä siin on, et löydän itseni draaman keskeltä.
Taas unelmat särkyy, kaikki menee paskaks hetkessä.
Isken nyrkin seinäst läpi, demonit ne ei täält hävii. Mä nään punast ja se taitaa olla veri meikän käsis.
Palataan alkuun, sä koitit ottaa kii, mä juoksin taas tahallaan karkuun.
Pusuhippaleikeissä skidinä sama kaava, jalat käy niin nopee ettei mua ikinä palaa saada.
Jostain syystä hidastin, sait pidettyä kiinni, pitkäst aikaa hetken paikallaan, ihmeen hyvä fiilis.
Voisko olla totta, et mulleko joku sopiva vai? Mulla sun sydän, sulla mun kotiavain.
Mikä siinä on, että sun piti mennä muuttumaan toisenlaiseks? Mikä siinä on?
En tiedä kuka muuttui, tää ei oo sitä mistä rauhan saan. Sotkin unelman ja painajaisen, siks mä laulan taas.
Heyo, meidän aika käy vähiin, se on kohtaloo. Sekotin mä taas unelman ja painajaisen, pinnan alta löysin toisenlaisen ihmisen.