Hengitän raikasta pakkasilmaa... Katselen kuuran peittämiä puita, jotka saavat minut ajattelen Luojan suuruutta...
Kuinka paljo hyvää Hänellä onkaan annettavana, mutta kuinka niin harvoin pysähdymme ajattelemaan Hänen kättensätöitä...
tyttö olisi halunnut lähteä prinssin mukaan, mutta niin ei voinut olla... joten nyt tyttö odottaa rukoillen kunnes saa taas tavata prinssinsä... <3