Jos sua aina epäillään
ja tekemättömistä rikoksista syytetään.
Synneistä joita et ole tehnyt,
tyypeistä joitten mukaan et mennyt,
sängyistä joissa et ole maannut,
et ole nainut, et ole saanut.
Usko kun sanon tee zeze.
Älä ittees enää puolustele.
Älä tekojasi yhtään selittele.
Älä kuvittele.
Että sun miehesi muuttuu ja kasvaa,
ensi kerralla lakkaa jauhamasta paskaa.
Rupee itteesi luottamaan.
omia sanojasi kuuntelemaan.
Ootko tosissaan
että sä todella rakastat sitä,
oot valmis tekemään vaikka mitä?
Turpa kiinni joukossa istumaan,
seinän vieriä kiltisti kulkemaan.
Säkkiin ja tuhkaan pukeutumaan,
silmät kiinni ummistamaan,
komeilta pojilta, lihaksilta
tiukoilta pepuilta ihanilta.
Maailman kaikilta houkutuksilta,
uusilta makeilta kokemuksilta.
Usko kun sanon tee zeze.
Älä muitten mielipiteitä kuuntele.
Älä toisten käskyjä tottele.
Älä miehesi lupaa kysele.
Nouse ryömimästä pystyyn seisomaan,
ota reppus ja rupee kulkemaan.
Lähe vapaana gimmana kattomaan,
mitä muuta mahtuu maailmaan.
Onko siellä kujia ja katuja,
umpihankee leveitä latuja.
Miltä susta tuntuu vapaus,
vai ootko sä sittenkin poikkeustapaus.
Tarviitsä sitä vankilaa,
sitä yhtä vanginvartijaa,
ihanaa skitsoa ainoaa,
jota sä tahdoit rakastaa.
Usko kun sanon tee zeze.
Älä menneitä aikoja muistele.
Älä selkäsi taakse katsele.
Älä epäile.
Rupee ittees täysillä rakastamaan
ja vapaudestasi nauttimaan.
Tanssimaan ja nauramaan,
ala puremaan ja potkimaan.
Vanhat jutut anteeksiantamaan
ja lujaksi gimmaksi kasvamaan...