IRC-Galleria

Pimeys vallitsee ja unohdus hallitsee. Tiedänkö kohta enää kuka edes olen.
Tuntuu kuin minusta ei olisi mitään jäljellä. Kaikki olisi viety, joka ikinen pala.
Elämän halusta on jäljellä vain rippeet ja sielustani vain muruset.
Toisin sanoen olen lyhistynyt. Kuin kukka lakastuessaan.
Liikun kiemurrellen maassa, yrittäen etsiä apua, apua jostain pimeyden keskeltä,
mutta niin kuin joku liikkuisi pimeydessä, etsien pelastettavaa, se on liki mahdotonta.
Minun ei auta muu kuin kiemurrella ja toivoa, että jonain päivänä löytäisin valon
ja apuni. Apuni kaipuuseen, tuskaan ja ahdistukseen, mutta jos sellaista ei tule,
minä jään vain maahan makaamaan, pimeyteen, mistä minua ei koskaan pelasteta,
kuihdun sinne ja toivoen yhä, että joku vielä löytäisi minut pimeydestä ja veisi lepoon.
rauhaan. Toisi esille sen, kuinka raaka elämä voi olla, jos on etsinyt vain onnea,
mutta ei ole saanut sitä, on jätetty yksin verta vuotavana pimeyteen. Revittiny jokainen
pala irti ruumiistaa. Miltä tuntuu kun kukaan ei kuule avunhuutoja, kukaan ei halua auttaa,
auttaa sitä joka sitä tarvitsee. Jää vain pimeys ja sen tuomat hiljaiset huudot, sen oliot, jotka
haluatvat snut hengiltä. Unhoittaa itsesi ja saada sinut haluamaan kuolemaa. Ne saavat siitä
ravintonsa. Ne tarvitset sinun velton ruumiinsa elääkseen.