Niin, onkin hurahtanut taas pari kuukautta ohi aivan huomaamatta!
Perhelomaakin tässä on ehditty viettää, olimme ennen juhannusta Punkaharjulla viikon, ja suomen kylmä ja vähäluminen kesä näytti totisesti kyntensä: kymmenen astetta lämmintä ja satoi kuusi päivää taukoamatta! Kävimme Olavinlinnassa, Savonlinnan kirppiksillä, onkimassa ja mökissä tuijoteltiin toisiamme.. Olihan se kieltämättä rauhoittavaa ja varsinkin erilaista.. Hittoako sitä täytyisikään aina mitään aktiivilomaa viettää, kun arki on kuitenkin ympäri vuoden aivan tarpeeksi hektistä? Siinä mielessä oli kyllä onnistunut loma, ja kivoja muistoja jäi varmasti kaikille!
Rokkitohina vaan kiihtyy, ja stressikäyrä kääntyy kohti taivaita! Joskus tulee mieleen, että hulluko tässä ollaan, kun tällaiseen soppaan lähtee mukaan? Pähkäilyä, valvomista ja huolehtimista.. Nytkin läpi yön valvoin. (Onneksi Pasi ja lapset ovat mummulassa). Viikonloppu sitten valvotaan putkeen, juostaan ympäri kuin päättömät, jalat huutaa hoosiannaa ja muutama kilo tippuu painosta pois (mikä ei sinänsä haittaa paljoakaan).Tästä kaksi viikkoa eteenpäin, ja silloin on homma ohi. Mieli on tyhjä ja ylirasittunut ja keho tohjona. Ja kolmen viikon päästä tuumataan taas porukalla, että olipa kivaa, ja uudestaan ensi vuonna.. Pöljä mikä pöljä!
Tuskin maltan odottaa, että saan livenä ihailla Jarkko Martikaista ja yhtyettään YUP:a I.S:ssa! Täytyy vissiin ostaa uusin teoksensa, jotta voin sitten käydä kinuamassa omistuskirjoituksen.. Toivottavasti ei mene jauhot suuhun, kuten viime suvena meinasi mennä! Se jää nähtäväksi.
Onneksi on tuo mopo, jolla voi tarvittaessa painua maantielle antaa ajoviiman tuulettaa pahimmat höyryt pois päästä! Taidankin lähteä kohta heittämään pikku kierroksen johonkin, jos kävisi vaikka Heinolassa aamukahvilla.. Sopivan matkan päässä jossain kuitenkin.
Kirjoittelen taas lissee, jahka ehin!