IRC-Galleria

Kirjoittelen aika harvoin, toivottavasti sitäkin mielenkiitoisempaa tekstiä.

Tähän koulutukseen tuntuu kuuluvan, että näkee, mitä tapahtuu, kun itsellä ja muilla pää sekoaa tähän touhuun. Siinä käsittämättömässä "mahdottomassa" sodassa rintamalla ei tasan olisi kivaa - ei ole täälläkään. Sotasuunnitelmia eivät kaikki ymmärtäisi - osan mielestä tässä koko laitoksessa ei ole mitään järkeä. Täällä tätä matkataan pisimpään stressinsietokykyyn asti, käydään katsomassa, onko sitä olemassakaan.

Aiemminhan vieraskirja tosiaan oli pois päältä, mutta nyt uudistuksen jälkeen olen laittanu sen taas päälle. Näin siitä syystä, et jos satun olemaan utelias jotakuta kohtaan, on jokseenkin tarkoituksenmukaista, et uteliaisuuden kohde saa halutessaan tietää asiasta. Netissähän nyt on menny jo kauan sitten yksityisyys ja julkisuus uusiksi, minä olen päätynyt tähän vieraskirjan ja muiden julkaiseman materiaalin suhteen.

Tarvitset:
- yli 8 vuotta vanhan skootterin, jota ei tietenkään ole huollettu alan liikkeessä
- sellaisen, joka on seissyt vuoden paikallaan

Ohjeet:
- mene talliin ja näe ensin vaivaa, että löydät akkulaturin, lämpöpuhaltimen ja tilaa skopon ympärille
- laita skopon akku latatautumaan ja suuntaa lämpöpuhallin skopon moottoriin
- odottele, kunnes kuvittelet, että sinulla on mahdollisuuksia saada skopo, jonka akussa ei tietenkään riitä virtaa käyntiinsaamiseen, potkimalla käyntiin
- potki skopoa, kunnes se lähtee käyntiin
- älä turhaudu kun jalkasi alkavat hajota vaan jatka
- älä turhaudu siihenkään, ettei millään tyhjäkäynnin säädöillä, eri kaasunasennoilla tai ilmamäärillä mitään tapahdu

Jos sait skoootterisi käyntiin, läpäisit testin. Jos et, olet edelleen autotallissa.

Niin se vaan on.
Pitäisi olla aivan tajuton kuva, ennenkuin saa suomalaisen kommentoimaan sitä jotenkin.
Sinnekkin asti näyttää olevan mahdollista päästä, että jokin kuva voi olla jopa täysin tuntemattomalle kiva. Vaan tarvitsee sen ...moisen onnenpotkun, ennenkuin sekä itse että se kommentoija löytää syyn jatkaa kommunikointia yli "hei hieno"-->"kiitos"-ketjun. Vaatiikin sitten jo aitoa todellisuuden tajua kyetä samaan aikaan uskomaan onnen olemassaoloon ja mitä positiivisimpienkin asioiden kuuluvan mahdollisten tapahtumien joukkoon ja samaan aikaan olla odottamatta tämmöisen toteutumista liiassa määrin.

Ei ole mitään surullisempaa,
kuin toivonsa menettäminen,
eikä mitään onnellisempaa,
kuin toivon herääminen uudelleen.

Hämmästyttävää, miten joulumieli voi tulla yhdessä päivässä, sen jälkeen kun koeviikon varjo on mennyt ohitse. Lomahan sais aina olla pitempi, mut ompahan sentään näin pitkä. ^^

Tulipahan sitte tyrmättyä matikan koe jo 7. erässä.
Nyt mulla on kokonaiset 21 tuntia ja 34 minuuttia aikaa pyöräyttää yks aine ja sit voi nopan kanssa mennä raapustelemaan ruotsin koetta. Kyl elämä on helppoo.

Minulla on ollut ennakkoluulo, ettei tähän käpykylään tule kuin yksi, kallis bussilinja ja sekin harvoin.
Tähän asti olen tiedostanut, että aamulla on kaksi bussia, toiseen ei pysty heräämään ja toinen on paitsi täynnä myös liian myöhäinen.

Tänään havaitsin, että myös iltapäivän bussi on täynnä ja että täällä käy myös muita - eli minulle vääriä - harvoin kulkevia kalliita bussilinjoja.

+ Viikonlopun vapaus
- koko viikon väsymys
= 0-olo.

(ehkei pitäs määritellä kaikkea matemaattisesti)

6 aamuherätystä tällä viikolla ja 39 tuntia koulua varmistivat, että olo on varmasti tarpeeks kuollu.
Sen lisäks saatto vielä oivallisesti turhatua neljään semmoseen tuntiin, joina ei tehty mitään.
Ompahan nyt edes sunnuntai, vaikkein tiedäkään vielä, mitä teen sillon, tyhjää ennen seuraavaa viikkoa.