IRC-Galleria

Askel ei kanna, pettää maa alta
Ei koskaa pysty tuntuun enää askel paremmalta
Mitä se oli ennen ku kuljin sun kanssasi
Homma oli hanskas mut hukkasin hanskani
En tienyt sillon mitä kaikkea tunsin
Itsestäni vaan välittäväni luulin
Muttei se ollutkaan niin päin koskaan
Nyt olen uppoomassa mieleni pohjaan
Siellä on synkkää, sielä on kylmää
Pahuuteni laittaa rakkauden tyrmään
En pysty tunteen iloa kai koskaan
Siltä se tuntuu, kun maailmani kohtaan
Ajatukset vääristyy, unohdan itseni, kaverit ei huku
Pitäis hengittää itsekin
Nousta taas pintaan
Muistaa valos menneitä
Olla tekemättä uudestaan samoi virheitä
Mistä kannan nyt, taakka harteita painaa
Jos samaa loppuu saakka, nii kohta vainaa
Mitä pitäis tehä ku jalka ei kanna
Puen sanat riimeillä, jos sä vaan annat
Anteeksi mulle oon tehny liikaa virheitä
Asioita sulle, aivan liian hirveitä
Mennyttä on mutta sinä sen päätät
Elämässä ei kelloi takasi voi kääntää

Katson taakseni viimeisen kerran, kerron tunteista yksinäisen herran
Ristin kädet tulevaisuuden siunaan
Turhaan menneillä itseäni kiusaan
Siis on aika tullut ottaa niskasta kiinni itseä
Muistot viskasta
Kauas musta, kauas poies
Toivon ettei tämä totta koskaan ois ees
Silti kyynel alas silmäkulmasta vierii
Vaikka kulta tahtoisin sut takasin mä viel niin
Tiedän että se väärin oli sille niin tein tyhmyyksiä tiedän sen itsekin
Silti mä yritän muuttaa tapojani
Uskosit muo että mä olen pahoillani kaikesta menneestä
Mutta nyt on aika irti päästä muistoista ja matkaa jatkaa

Kuljettu polku ei aina oo oikea
Niin helppo on siltä oikealta polulta poiketa
Kulkea harhaan
Tulla takas koittaa värittää harmaa
Ilman värikyniä se on mahdotonta
Sun kanssa aika oli uskomatonta
Niin monta kokemusta sun kanssa koettu
Vaikkei oltu yhtä, niinku todettu
Ei voitu enää käsi kädessä kulkee
Siks olen tässä, siitä nää tunteet
Rakastin sua liikaa, vaikken edes tuntenut
En tienny et oot jo toiselle sydämesi sulkenut
Kulkenut polkua jonne portit on ollu kauan suljettuna
Ei auta et annoit avaimen mulle, ei ollu tarkotettu tälle lukolle
Niin kuitenkin uskoin, halusin ja toivoin
Kuin side silmillä kokevani voin olla ahdistettu nurkkaan
Sanat jauhaa suussa
Kuin toisen purkan, elin luulossa
Et ois tullu susta mulle se oikea
Tyhjästä arvasta ei kuule voiteta
Nyt mietin tarkotusta kaikelle tälle
Sädekehän kaapista laitan pääni päälle

Harteita painaa
En jaksa tätä taakkaa kantaa enää siksi
Polkuni lakkaa
Liian montaa kertaa kävi mulle aina nii
Tuhat kertaa olen pyytänyt sulta anteeksi
Jos se ei riitä niin olen kovin pahoillani
Taivaalla liitää joutsen, kauas kohti pakoani
Rakastin sua liikaa, siksi olin sokea
Anteeksi, että jouduit tän kaiken kokea