Aloitetaan eilisillasta... Miä hajotan kaiken mihin kosken. Viime viikolla kaks kännykkää, eilen toisen meidän kaneista... Minä varmaan nostin Mörköä jotenkin huonosti, sen vasen takajalka halvaantui. Nyt se on tri-pod, onneksi se ei näytä hidastavan menoa, eikä Mörkö vaikuttaisi olevan tuskissaan. Itkin koko yön enkä juuri nukkunut.
Aamulla kun lähdin viemään Ebbaa hoitoon, huomasin, että Janne oli jättänyt kännykän eteisen pöydälle. Kun tulin takaisin huomasin itse unohtaneeni avaimet. IHAN LOISTAVAA!!! >:/
En voinut sitten soittaa Jannelle, että tuu avaamaan mulle kotiovi, kun sen kännykkä oli siellä sisällä. Normaalistihan Wilmalla olisi ollut meille avain, mutta koska me tapeltiin sen kanssa, se palautti avaimensa, eli siitäkään ei olisi hyötyä. 4 tuntia Jannen ruokikseen, rappiksessa ei viitsisi istua... Lähdenpä kävelylle! Mahtava idea! Minä siinä kävelen Katariinanniemeen (jossa tuulee melko paljon), en vaan ottanut huomioon, että minulla ei ollut kovin lämpimästi vaatetta päällä. Nyt kärsin sitten karmeasta kurkkukivusta, perjantainahan mulla oli vielä kuumetta...
Janne päästi mut sisään ja lämmittelinkin sitten neljään, kunnes lähdin hakemaan Ebbaa eskarista. Eskarin täti huomautti, että Ebban ilmoitettu hoitoaika tänään olisi ollut 9-13. Unohdin sitten senkin!!! AAAARRRRRRGGGGGHHHHHH!!! Liikkarin ovien edessä Ebba heittää komean ilmalennon, joka näyttää siltä, että luita voisi murtua, mutta tässä on sentään onni mukana...
Tänään alkaa Kolahtaako-viikko, Jannen piti tulla ajoissa, että kerkeän leffaan. Vihaisen puhelinsoiton jälkeen selviää, että ei ole tulossa. Mahtavaa! Seitsemän aikaan Janne soittaa ja ilmoittaa, että autosta hajosi laturi ja hän on kävelemässä Jylpyltä Kotkaan!!!!! Oikeesti? Mitä tapahtuu seuraavaksi??? Meen sängyn alle piiloon... K-I-U-K-U-T-T-A-A!!!