IRC-Galleria

Yritin eilen täyttää tortilloja, kun leikkasin oikean nimettömän nivelen kohdalta auki papupurkin kannella. Vitsi sitä verta oli kaikkialla... varsinkin niillä letuilla.

Mun on ollut todella vaikee nukahtaa jo monta päivää. Toissa yönä sain unta vasta kolmen jälkeen ja tänä yönä en ollenkaan... Minuu ihan oikeesti kauhistuttaa, et miten pärjään koulussa, kun en oo nukkunut. En vaan saanut unta. En saanut vaikka kuinka yritin. Makasin valveilla kellon soittoon, ei kiva!

Kumpi pääsee nopeammin KotiPizzaan; yläkerrassa asuva vasta herännyt nainen vai kolme asentajaa Jylpyltä?

Kävin keskiviikkona stokkalla just ennen sulkemisaikaa. Ostin pienen purkin mustaa maalia, että pääsisin maalailemaan hyllyjä. Siinä oli vähän sellainen hitaamman puoleinen poika kassalla. Se pakkasi mun tavarat pussiin ja otin sen pussin mun muiden ostoskassien kanssa samaan kasaan. Autolla kun nostin ne pussit sisälle, ihmettelin kun se maalipussi oli niin kevyt. Sisältö kuvassa... :/
?????
Mahtavaa, viimeksi kun ostin stokkalta housut, ne jätti niihin hälyttimen kiinni...!
Mun pitää kuulemma ens viikolla mennä paikan päälle vaihtamaan tuo teippirulla mun maalipurkkiin. Oisivat mun mielestä kyllä saaneet lähettää sen mulle, kyllä maalaaminen viivästyy... :/

Mul on niin perse olo, etten itekään tiedä missä mennään!!! (Huomenna taas Hesaan...)

Ebba meni mummille ja vaarille. Jannen kanssa meidän piti viettää pitkästä aikaa yhdessä aikaa, mutta sen äidin miehen rekka oli hajonnut jonnekin Hangon ja Hyvinkään välille ja Jannen piti lähteä pelastamaan anoppia ja Villeä.
Mua alkaa pikkuhiljaa pänniä, ettei me koskaan nähdä toisiamme. Maanantaisin Janne on ylitöissä, tiistaisin harkoissa yhdeksään saakka, keskiviikon ja torstain minä oon yleensä Helsingissä, perjantaisin Janne tulee taas harkoista vasta myöhään illalla. Miä oon tämmönen viikonloppuvaimo...

Oli pakko päästä. Praktikumit alko yhdeltä ja kirkko kahdeltatoista.
Mun mielestä tosta messusta puuttui aika pitkälle tunne. Se oli sellasta hyssyttelyä... Mua ainakin kiukuttaa! Miksi kukaan; vanhemmat, opettajat, koulukaverit eivät nähneet, mitä oli tapahtumassa? Miksei nuorten pahoinvoinnille tehdä mitään? Miksi Jumala antaa tällaisen tapahtua? Mirkko sanoi, että nyt olisi sellainen aika, että kysymyksiä voi jättää saarnatuolissa auki. Olen samaa mieltä, ei kaikkea tarvitse ymmärtää eikä voi! Ihmisillä on nyt oikeus olla tyrmistyneitä ja kiukkuisia ja kysellä, miten tämä on mahdollista.
Mutta tapasinpa nyt ainakin tasavallan presidentin :)
Praktikumeista sitten myöhästyinkin ja täytyy sanoa, että oli kyllä vaikea keskittyä niihin kahteen praktikumeissa pidettyyn messuun...
Jälkimmäisessä messussa mua alkoi kyllä naurattaa kun siellä apostolisen uskontunnustuksen sijasta lausuttiin Nikean uskontunnustus ja siinä on kohta "odotamme kuolleiden ylösnousemusta". Mulla tuli mieleen edellisillan näytelmä: "Minä en ainakaan odota kuolleiden ylösnousemusta. Sehän tarkoittaisi, että Jaakkokin heräisi. Se oli niin kamala mies. Heti kun Riitan silmä vältti, se puristi minua takapuolesta, ja se kävi navetassa potkimassa vasikoita mahan alle. Kaikkihan sen ties, muttei kukaan mitään sanonut..."

1. Ruotsin tunnit
2. Praktikum II
3. Näytelmäharkat: roolit on jaettu ja minä oon verovirkailija (#¤%#!!!)... no kai tää on ylennys puuhun verrattuna :/ Pidettiin lyhyet harkat ja mentiin katsomaan meidän ohjaajan ohjaamaa ensi-iltaesitystä "ihmisiä kaupungissa". Sen olivat valmistaneet Helsingin evankelisen opiston draamalinjan oppilaat. Täytyy sanoa, että mulla oli pieniä ennakkoluuloja siitä, millaista taidetta evankelisella yliopistolla syntyy... mutta viimeistään siinä vaiheessa kun toinen puhuja alkoi puhua panemisesta takaapäin, huomasin, etten olisi voinut olla kauempana totuudesta. Leuka kiinni.
Itse asiassa näytelmä oli tosi mielenkiintoinen sekotus Rosa Liksomin ja Anton Tsehovin tekstejä ja loistavia roolisuorituksia. Kyllä diggailin. Me oltiin menty sinne teatterille pimeässä ja kun tultiin ulos, mulla ei ollut aavistustakaan, missä olin. Kysyin siinä joltain, että missä päin on metro ja yksi mies halusi välttämättä lähteä opastamaan vaikkei ollut edes menossa samaan suuntaan. Oli kyllä oikea herrasmies, mut mua alkoi suoraan sanottuna ahdistaa kun se koko ajan huolehti minusta. "Eihän sua palele?" "Varo tuota lätäkköä!" "Tää ei ole Helsingin turvallisimpia paikkoja, mä tuun katsomaan, että sä pääset turvallisesti oikeaan metroon"
AAAAAAAAARRRRRRRRGGGGHHHH!!!!!!!!!!!

Meil oli leffatoimikunnan palautepalaveri. Sen jälkeen mentiin Fransmanniin syömään. Johanna kirosi sitä, miten halpoja kasvisruoat on verrattuna pihveihin. Sitten se kysyi Eskolta, että jos ottaa halvan pääruoan, saako kaksi jälkkäriä. Miä olin tietysti heti messissä. Se tarjoilija vaan ei heti ottanut meitä ihan tosissaan... ja se poika, joka toi ne jälkkärit pöytään oli myös vähän kummissaan. :D
Jos et osaa päättää haluatko mokka creme bruleen vai omenaruukun, suosittelen omenaruukkua. Molempia ei oikein jaksa syödä kerralla, yritin syöttää niitä Terolle... :)