Mä luulin aika ikävän syö
Ja toivo epätoivoni lyö
Mä luulin päättyy jokainen yö
Valonsäteisiin
Mut se ei olekaan niin
Mä luulin aina jotakin jää
Jota ei pysty hävittämään
Edes silloinkaan repimään
Kun sanoo näkemiin
Mut se ei olekaan niin
Mä luulin että viha väsyy
Suru sammuu tai himmentyy
Mä luulin että kipu häipyy
Menee kadoksiin
Mut se ei olekaan niin
Mä luulin että hallitsen tän
Mun mielen ja mun elämän
Joo, mä luulin että sinä ja hän
Jäätte unohduksiin
Mut se ei olekaan niin