IRC-Galleria

Mä en tahdo käydä yksin nukkumaan,
Kun mä tiedän, että tuskin unta saan.
Kun yksinäisyys valtaa vuoteen jalkopään,
Ikävään vangiksi jään.

Nämä kadut tämän pikkukaupungin
Olen kävellyt mä kerran ennenkin
Ja mä kuulen, että aivan yhtä lohduton
Kuin silloin sävel askelteni on.

Hän on nainen vaan,
Mut sydämeni saanut on hän sijoiltaan.
On pakko tunnustaa,
Kuuntele mua: tarvitsen sua.

Rakkaudestaan ken voimansa saa,
Uupumaton sellainen on.
Sen vahvistamaa ei voi nujertaa,
Se kanssani jaa.

Mä en tahdo käydä yksin nukkumaan,
Kun yksinäisyys ampuu myrkkynuoliaan.
Ne mut tainnuttavat vaan valveuneen sekavaan,
Jotka lopu eivät aamullakaan.

Rakkaudestaan ken voimansa saa,
Uupumaton sellainen on.
Sen jos menettää, ei hävittävää
Jäljelle jää.
(tarvitsen sua)

Etkö unta saa? Aaveetko taas sun vuoteellesi omin luvin istahtaa
Sua valvottaa, jo kohta aamu sarastaa

Etkö unta saa? Yksinäisyys kun soittaa sydämessä pirunviuluaan
ja luurangot kun kaapissa äityy kolistelemaan

Mä tahdoin karkoittaa ne pois olemattomiin,
ettei ne enää milloinkaan nousis kummittelemaan

Mut siihen yksin pysty en
vaan rakkauttas tarvitsen
Tää musta yö mun kanssa jaa
niin huomenna tää kaikki ehkä on jo helpompaa

Ja yö kun aamuun liukenee
Vierellä sun
ei enää pahaa tee
Syliis rauhoitun

Etkö unta saa? Kun eilinen taas päälle käy ja kaikki epäonni sen
eessä kohoaa ja lailla vuoren tuijottaa

Mä tahdoin karkottaa ne pois, olemattomiin
ettei ne enää milloinkaan nousis kummitelemaan

Vierelläsi sun
Mä siihen rauhoitun
Vierelläs sun
on turvapaikka mun