"...Muumipeikko huokaisi. Hän tunsi itsensä surulliseksi, vaikka hänellä ei ollut mitään suremisen syytä."
"Muumipeikosta tuntui, että hän oli yksin maailmassa, hän ei ollut koskaan elämässään tuntenut itseään näin yksinäiseksi. Hän juoksi runkojen välissä, huusi, kuunteli ja juoksi jälleen. Lopulta hän pysähtyi ja katsoi kelloa."
"Samassa alkoi herätyskello päristä. Muumipeikko pani tavallisesti sen soimaan hämärän aikana, sillä sillon hän kaipasi eniten seuraa."