Eilen tajusin taas uudelleen, että pystyn parempaankin
ja oon vihanen ittelleni koska en yritä tarpeeks.
Mikä on ettei jaksa? Mikä on niin vaikeeta? Itku tuli pitkästä ilosta.
Miks oon niin tunteellinen? Liiankin.. Se tekee elämästä vaikeeta.
Joskus tuntuu taas et yritän liikaa ja sit turhaudun,
koska kukaan ei ymmärrä tai sit en vaan anna kenenkään ymmärtää.
Mun ajatukset on ihan solmussa. Kasvaminen on vaikeeta.
Kaiken olis hyvä mennä omalla tasapainollaan,
mut ihan ku mulla olis jonnekkin kiire.
Juoksen ja juoksen, mut en saa kuitenkaan mitään aikaseks.
Kotona on ihan hyvä olla, mut ei kukaan tuu kotontakaan hakemaan.
Yritys on kova, lopputulos eii niinkään hyvä.
En tiiä enää itekkään mitä pitäs ajatella ja kaikki on niin sekavaa.
Ehkä tää tunne vyöry tästä taas tasottuu.