Tiiättekö ku joskus tuntuu,
et elämä pyörii paikallaan,
mitään uutta ei tapahdu koskaan,
samat rutiinit toistuu päivä toisensa
jälkeen, tuntuu, että aika on seisahtunu.
Mut sit yhtäkkiä, taivas tuntuu aukeavan,
ensin se repeilee pienesti ja pieniä
valonpilkahduksia tulee elämään, sitten
se repeämä vaan suurenee ja suurenee.
Ja kohta jo tuntuu, että elämä taas hymyilee
ja alkaa taas kulkemaan eteenpäin.
Mun pieni elämä, mun oma maailma, on
ollu jo pitkään aika suppea, mutta pikku
hiljaa, semmonen valo on täyttämässä
mun elämää. Ehkä mun elämä kirkastuu
sen valon ansiosta kohta kokonaan,
sitä en vielä osaa sanoa, että tuleeko
näin käymään, mutta toivotaan.
Oishan tuo korkee aika auringon paistaa
risukasaankin.
''Haluun jäädä tähän hetkeen
Tuntee sun sydämen sykkeen
Hyväillä sun sileetä poskee
Oppii tunteen sun jokaisen kaarteen
Haluun kuulla sun hengityksen
Tuntee sun väristyksen
Haluun laukasta jännityksen
Antaa täydellisen tyydytyksen''