IRC-Galleria

Joskus mä mietin, et ois iha jees jos pääsis täst kaikest pois, vois vaa lopettaa elämise hetkeks, sais kaikki murheet ja ongelmat hetkeksi pois päivä järjestykses. Vois vaa nukkua eikä tarvii miettii yhtikäs mitää. Ei tarviis mietii mikä on oikein ja mikä vääri, mitä virheit on tullu tehtyy ja kuinka asiat on menny miten on. Mut ikävä kyllä elämistä ei voi vaa lopettaa hetkeks, se vaa jatkuu koko aja, olin minä sit elos taikka en. Tietenkii toine helppo tapa on se, et lähtee vaa menee, jättää kaike tän taakse, alottaa uude elämä, sen mä khyl jo kerra oon tehny, alotin kokonaa puhtaalt pöydält, sillee ettei kukaa uudes paikas tieny must mitää ja hyvä niih, yhteydet vanhaa elämää lopetin kokonaa, jätin sen taakse ja siel takana se vielkii on, välil vaa tulee kummittelee. Joten se ny ei ehk oo hyvä ratkaisu, sil on asioita ja ihmisii joita en haluu taakseni jättää, mut tää ratkaisu vaatis sitä. Parempi ratkasu olis vaa nukkuu hetki ja miettii asioita omas päässä. Tottakai pitäs puhua niidenkii kaa keitä tää koskee, mutta se et onko must siihe en tiijä, mä osaan kertoo milt must tuntuu ja tällee, mut kiinnostaako se toisia? Ja mitä mun pitäs sanoo ja miten mun pitäs kuunel toisii, se on vaa liian hankalaa välillä, vaik kuinka koittaa ja tuntuu vaan aina siltä et loppu peleis ei oo mulla mitää merkitystä, mulle voi iha mitä tahansa tehdä. Tiedän olen itekkii mokaillu tosi pahast ja tehny asiota joita kadun aiva vitust, mut mä oon pyytäny niit asioita anteeks ja oon koittanu kasvaa ihmisenä paremmaks, se ei vaa oo niih helppoo, ain vaa teen ne samat virheet. Sit mietin vaa millo must tuli tällainen, mitä tapahtu ja enkä vastausta oikeest keksi, kai mä vaa jossai vaihees muutun tällaseks tai sit oon aina ollu, nyt vaa oon tullu pahemmaks tai en tiijä. Yksi kertaisesti pää lyö niih vitu pahast tyhjää ettei mitää järkee.