Nyt jälleen asioita mietin,
nyt jälleen tyhjyys vastaa.
Asioita monia, asioita kauheita, asioita tosia ja asioita valheita,
joka puolelta kuulla saan,
ne parhaani mukaan koitan suodattaa,
mutta nyt jo pikkuhiljaa alkaa painaa ne päälle,
kaikki ne huhut ja silti koitan olla niinkuin mitään kuullut en ois.
Päivä päivältä tieto sisälläni kasvaa,
ei huhut lopu,
ne vaan jatkaa matkaa syvälle mun sisääni.
Samalla kun tieto matkaa, niin pelko sisälläni kasvaa,
en haluu olla yksin,
oot mulle vaan niin rakas,
kulta eihän tää meidän yhteinen matka lopu tähän?
Sua mietin kaikki tunnit, sekunnit ja päivät,
en koskaan voinut uskoo et näin voisi käydä.
Silti näin kävi ja siitä onnellinen oon,
kertonut jo aikasemmin ja kerron taas,
et rakastan sua ainiaan.