IRC-Galleria

mä en oo sankari tänää
mä oon päivän sankari tänään
mun tuomiot voi olla ankarii
mä oon syntyny tänää ja ihan varmasti voin olla hyvä ihminen, mut tänään mä en oo parhaani
mullon piadan alla napa
jonka ympärillä pyörii maailma jossa mä elän ja sinne se ryömii se mies kadulta mun mieleen
mun päivä menee pieleen mä en auta sua vaik tukehtuisit kieleen
muiden taakat tuntuu raskaalt
hyvää syntymäpäivää vaan vitun paska
herkän tasapainon turvin
paremmasta voin uneksia silloin harvoin kun jaksan
sä oot se mikä tän selän poikkasee
tää kameli on pystys
nyt tuskin vaan huolet voittanee
anteeks herra mut nyt ei taivu auttaa
mä oon kiireessä kotiin parin kapakan kautta

Jooo vittu en lisää tänne kuvia vitun homo galleria !!!

Mä tarviin aina jonkun johon asettaa toivon, sillä ilman sitä toivoa ei oo,
ja ilman toivoa ei jaksa kahlata tässä paskassa, toivo et mä pääsen perille
saa mut jatkamaan
monesti mä oon asettanu toivon johonkin henkilöön ja
todennu että; vittu ei tää toimikkaan
ja joka kerta se viiltää samalla tavalla, se
on vitun raskasta jatkaa taas
kun alkaa tottua pettymään, alkaa kyynistyä,
tähän asti mä oon selvinny, toivo ei oo menny – se on sussa.



Aina yhtä ihana ;'} <333

Porthaninkatu, yksiö, yksilö, älä luota keneenkään niin sua ei koskaan satu
mä teen sen joskus, mutten tänään, ehkä huomenna, muttei tänään
välillä tärinä, ja höyryissä nöyryys, raaputin hissin seinään; ei ikinä enää,
opi esimerkin kautta, se olen minä
äiti huolissaan analysoi käytöstäni, yritän
olla mukava, analysoin käytöstäni
ainoa joka sieltä ponnistaa, mutta normaaleiden
maailmassa, niin hukassa
etten vain eroaisi muista, vittu tässä iässä kaipaa hyväksyntää
oonko mä takana vai edellä, ja kysynks mä keneltä?

refrain:
Porthaninkatu (4x)

Unelmat olikin vaan unelmia, aidan toiselle puolelle typeriä kuvitelmia
haluaisi olla rauhas, vaikken haluais ku tajuais mitä sitä haluais
mä tarviin aina jonkun johon asettaa toivon, sillä ilman sitä toivoa ei oo,
ja ilman toivoa ei jaksa kahlata tässä paskassa, toivo et mä pääsen perille
saa mut jatkamaan
monesti mä oon asettanu toivon johonkin henkilöön ja
todennu että; vittu ei tää toimikkaan
ja joka kerta se viiltää samalla tavalla, se
on vitun raskasta jatkaa taas
kun alkaa tottua pettymään, alkaa kyynistyä,
tähän asti mä oon selvinny, toivo ei oo menny – se on sussa.

refrain

Sairasloma, sairas loma, elämä on peli katson sitä katsomosta liian vähän neuvonantajia,
ja liikaa neuvoo antavia
itkettääkö sitä liikaa, vai miksi vitussa se nauraa? ainoona selvänä
tässä porukassa tuntuu että mä oon ainoa joka vetää jotain yksinäistä ollakseen yksi näistä,
tai yksi niistä, se syyksi riittää
kuka tätä maailmaa selvin päin jaksaa, ja miksi jaksais?
tykkää unista liikaa, hereillä vallitsee inhorealismi, unissa peilistä menestyst tsiigaa,
hereillä nisti.

refrain

Vaan yks elämä, ei enempää kenelkään, yks menneisyys, sen avul me eletään,
yks loppu edes, sitä me pelätään, kaikil vaan yks sauma, maailma selättää.
Yks on hyvä luku, se kattaa kaiken, paras onnenluku, mut mul vaan lainas.
Mä en haluu liikaa, vaan yhen kaikkee, myös kipeen arven muistuttaan paineest.
Yks perhe, punanen tupa ja koira, yks terve tyttö, yks vahva poika.
Itelleni en enempää ees saada koita, mut mun puolest tytöt voi olla prinsessoita,
jos ne vaan haluu, ja pojatki voi olla mitä vaan, mä näytän vaan alun.
Yks kaikkee kattaa kaiken, mitä haluun. Koitan elää nyt, ettei aika käsist valu.

refrain:
Yks, kaikkee ainoastaan yks, Aurinko tähdenlentoi vastaan, yks.
Oon sillon kaikki, ja sit taas, jos yks on liian vähän, ni odotat liikaa.
Yks ystävä ennen tuhattaa tuttuu, koska yksin en jäis ikinä paitsi pakosta.
Yks elämä, ja sit nähään, yks ei oo liian vähän, sulle riittää.
Yks, kaikkee ainoastaan yks, Aurinko tähdenlentoi vastaan, yks.
Oon sillon kaikki, ja sit taas, jos yks on liian vähän, ni odotat liikaa.
Yks ystävä ennen tuhattaa tuttuu, koska yksin en jäis ikinä paitsi pakosta.
Yks elämä, mut se on niin vaan, yks voi olla joskus jopa liikaa.

Mul on kaks siskoo, vois olla ykski, en piitannu tarpeeks, ku nuorempi yski.
Käskin olla hiljaa, "Mä en saa levätyksi", seuraavan aamun se ajettiin HYKsiin.
Sillon ainoon kerran katoin taivast kohti, pidin käsii ristis, en kerinny pohtii,
"Onks siit hyötyy?", ääni sisällä pakotti, puhuin itekseni matkan koulust kotiin.
Sit olin vaan hiljaa, kerranki vaan ihan hiljaa, olin eri minä pienen, pienen hetken,
nii ja se koskee kaikkii, myös Nemo suri Miljaa.

Mut elämä jatkuu, kunnes ei sit enää. Huomen jäädään himaan, tänään pitää mennä.
Mä kuolen nuoren, lapsenlapsii en nää, tunnen sen mun luissa, mut en enää pelkää.
Oon saanu yhen, oon saanu monii, yhes onnellisii, yksin onnettomii,
ollaan niin kovin tasapainottomii, mut sit yhtä maan kans, se on paluu kotiin takasi.
Jos sulle riittää

refrain

Mä haluun voida sanoo, et mä oon eläny, tehny kerran kaiken, mitä oon pelänny, nyt mä elän, joka hetki on elämys.
Mitä haluun kokee, koitan elää nyt. Sukellan elämään peräevä eel, oon sanonu ennenkin, ja teen niin edelleen.
Mä haluun aina välil lentää selälleen, jos välil ees saa elämä haarat levälleen.
Mä tajuun hyvin sen, et ilman eväit en oo joutunu kulkeen, vaan ovet selälleen on mua varten avattu.
Jaos suoraan käteen mä oon saanu värisuoran, mut se mitä sil teen, on vaan kii musta itestä, eikä muista.
Mä luistan muist jutuista, mut en seikkailuista, teistä muista en tiedä, tai en vaan muista,
mut muista, et sä et voi saada kaikkii omenoit kaikista puista.
Jos sulle riittää

refrain

mulla on niksat....

Muutama kuva matkan varrelta, hyvä keino tappaa aikaa kun ois parempaakin tekemistä ! ^^

Hajotkaa näihin mursut !

Tääl on kuuma ku nukutushuoneessa,
voitsä tsekkaa onks mul pistojälkii suonessa?
Mul on outo olo, olo etten kuulu tänne,
en tajuu tätä paikkaa, taidan pysyy vuoteessa
Tyhmänä luulin et en mitään tiedä vielä,
mut viisas mies tietää vaa et mitää ei voi ikin tietää
Ne sanoo et suurinki on vaan pientä,
mut ohan siin nyt mielelle liikaa mitä mieltää
Jos koiran ripses on iso kirppuarmeija,
ja niil on toisen ripsen kirput harmeinaan,
ni mikä meiän näkökulmast on vaatimatonta,
on niille sotiville kirpuille maailmansota
Ja mä oon vaan kirppu tällä pienellä roskalla,
jokainen on sitä vittu Torniost Toscanaan
Ostakaa, kostakaa jos siltä tuntuu,
mut koskaan se ei pysty meitä täältä ylös nostamaan

refrain:
Se kuinka kaikki on muka suhteellista,
kun kaikki on niin suhteetonta
Kuinka vähän aikaa on liian vähän aikaa,
ja kuinka monta on liian monta?
Ei oo mitää varmaa tietoo,
pohjallaks juomat kaiken oletukseen kietoo
Suhteiden ketjun alkupäässä eioota,
ei vanhoist paloista voi uutta kuvaa koota

Mun silmät killittää, toinen kattoo kaukaa
ja toinen ruohonjuurelta ihmiskunnan hautaa
Ruokatalo tappo parisataa nautaa,
mut toisaalt voiko mitää elollista enää auttaa?
Nää perspektiiviristiriidat solisti loi,
vaik yhä harvemmin Pyhimys politikoi
Vartiofirmat syrjäytti poliisin pois,
ja kylmä kylmä aamu taas yhen holistin hois
Tuntuu niin turhalta korjaa kaikki purkalla,
turvattomuus poissa mielestä, vaik mä oon murhaaja
Ei mikää muutu näillä aikaperiodeilla,
mitä sä luulet löytäväs Davinci- koodeilla?
Ihmisen pelos tukehdutaan merkkariin hengiltä,
ei me mennä lennollekaa ku pesarit kengis kohta
Mä melkeen tajuun miks ne tsiigaa telkkarist tennistä,
liian suhteetonta nostaa ees verkkarit penkistä

refrain

Hymyilevä uhri varastaaki varkaalta,
sitruuna suruu maistuu iha yhtä karvaalta
Kasvissyöjälle pässinliha on kauraa,
ja jos puhut huomisest ni saatana nauraa
Viisaus on katsojan korvassa,
suhteellisuudentaju porsaalla sorkassa,
tai hevonpeessä, se on se ja sama
Suhteellisuusteoria on periytyvä vamma
Maailma jossa sä elät, se on sun nupissa,
ei sitä oikeesti oo, mut silti elät sen kurissa
On turvallista pitää laivaa satamassa,
mut laivaa ei oo rakennettu siihen, jatka matkaa!

refrain