Luulin jo päässeeni yli siitä, mitä tunnen sinua kohtaan. Mutta olin väärässä.
Tulit taas mieleeni Ihan yllättäen. Emmehän ole nähneet hetkeen.
En olisi saanut edes toivoa mitään meidän välillemme.
Sinullahan on toinen. Ollut koko ajan, tiedän sen. Olen tiennyt Ensitapaamisestamme lähtien.
Silti Jotain tapahtui. Aloit tulla vain tärkeämmäksi ja tärkeämmäksi. Sitä en olisi saanut sallia.
Kerroin sinulle elämästäni, enemmän kuin olisin saanut, enemmän kuin olen kertonut lähimmille ystävilleni. Sinulle vaan on niin helppo puhua Sinä kuuntelet.
Pitäisikö minun kertoa, Sinulle, mitä tunnen.
Ei. En voi.
En tahdo pilata mitä meillä jo on. Tätä toveruutta, kaveruutta. Jonka toivoisin syventyvän, edes joskus, ystävyydeksi. Tai vieläkin syvemmäksi.
Silti, kaipaan sinua niin paljon, etten voi edes sanoin kuvailla.
Miksi minulle käy aina näin? Miksi tunnen näin väärää henkilöä kohtaan? Henkilöön Jonka toivoisin olevan minulle Se oikea.