Päivä menny aivan suoraan sanottuna v*tuilleen, en viittisi edes kirjottaa. Pitäs hautautua peiton alle ja unohtaa koko p*ska.
Tjooh, maajussi viimein joten kuten leppynyt, tervehtii sentään ja tekee hommansa suht normaalisti. Tallinomistaja alotti vaan tänään sitten. Hyvä jos edes tervehti aamulla ja kiitti sentään, kun kävin kakat korjaamassa maneesista. Aamupäivällä lähtiessään ei sitten tervehtinytkään ("jaha, moro vaan...").
Illalla eläinlääkäri tuli käymään ja mä olin ymmärtäny, että mä hoidan tallin ja Latisha auttaa ell, kun se puhuu sitä saksaa mua paremmin.
Sain tallin tehtyä ja viimonen hevonen menossa tarkastukseen. Kysyn sitten nätistä, että mäkö voin nyt sitten lähteä, vai?
Tallinomistaja tiuskasee takasin, että "Et! Voit kyllä auttaa mua". No tietysti, kun noin kauniisti pyydetään.
Hienoinen v*tutus taas päällä --'
Seiskan aikaan lähen sitten ajamaan kämpille ja meinasin jo äitillekin soittaa, että mä tulen takasin Suomeen... vaan ei perkule sisu anna periksi. Jukoliste mä pysyn täällä sen vuoden, jos en kuole ennen sitä.
Yksi plussa sentään. Radilla 50min maasto, piristi kummasti :)