Niin se aika kuluu... vielähän se "vasta viime kesän alussa" seisoi karsinassa piiiitkillä jaloilla ja pällisteli meitä. Nyt se on jo vuoden vanha :)
Kohotan "pienelle" (mikä pieni, varmaan jo äitinsä kokoinen eläin) oripojalleni maljan sekä toivotan hyvää syntymäpäivää. Yritän päästä antamaan onnitteluhalin viimeistään jussina.
Äitinsä taas saattoi omistajansa häpeään. Mokoma... TAMMA! Ikinä en uskonut, että Ratosta pääsen sanomaan, mutta tänään oli kyllä aivan tyypillinen tamma.
Kenkäys sujui muuten ooooikein hyvin. Sai vuolla, sovittaa ja naulata, mutta niitä naulan päitä ei olisi saanut pois ottaa tai muutenkaan ulkopuolta viimeistellä.
Saikohan se kenkääjä aina yhden pään pois, jalka maassa, uudestaan ylös. Pää pois, jalka alas, takas ylös... ja minä häpesin, häpesin aivan suunnattomasti -_-
Vaan kenkääjä heitti koko homman vitsiksi:
"Oikein hyvä lounastauko neitillä tässä" <- Joo-o, todella mainio. En tosiaan keksi parempaa tapaa viettää lounastaukoa kuin tapella yksien hevosenjalkojen kanssa.
"No niin, kuulehan nyt prinsessa..." <- Juh, Ratto on varsinainen rinsessa..
Että kiitos :D