Se oli päivä jolloin puhelin ei tippunu, hampaat ei liikkunu eikä silimissä vilkkunu. Rannan äijälleki nakkasin euron. Päällä pikku aamukuosit, eikä ilma ollu leuto. Aavekaupunki muuttuu taas rakkaaksi, mukana tsippi-ukot aukasemassa lukot. Ei turvassa tukot, paitsi jos näkyy supo, mutta mitä niistä välittää ku ne ei eti ees meitä? Ku tää on se päivä jolloin ne ettii teitä. Hupun allas vedä, jollain kasvoni peitä. Ei kyylää meitä kaikki eikä perästä kuulu kuten aina. Ehkä meikäläinen on vaa luullu. Iltaa myöten. koko kaupunki on mukana, ja gonzales-mikollaki on olotila mukava. Näkökentässä pelkkää valoa, ja vielä kädet taskussa ku kävelen katua.