Nuku, rakkaus, nuku
Jotta jaksat avata silmäsi,
Kun koittaa aamu hiljainen.
Voin taas sivellä kylmillä sormillani
Silkkisen pehmeää, kaukaista pintaasi,
Mitä todellisuudessa en pysty
Koskemaan, näkemään, haistamaan..
Vain kuvittelemaan..
Huomen koittaa unen läpi vaellettuani,
Kylmä, kuten aina,
Jättää ohikulkijankin hymyttä
Aurinko maalaa taivaanrannan värein
Mutta unohtaa minut..
Rakkauden heräämistä odotan,
Harmaana ja surullisena,
Mutta yhä odotan..
En lähde pois, en..
Odotellessani aikaa oikeaa,
Tartun siveltimeen vanhaan ja rapistuneeseen,
Kastan sen taivaanrannan väreihin,
Ja alan maalata, maalata rakkautta,
Maalaan omat polkuni, omilla väreilläni
Näen linnut horisontissa,
Joutsenia ovat,
Lentäen aurassa
Joku tarttuu käteeni
Lämmin, rakastava
Ja alkaa koota rikkinäisiä palasia,
Jotka aika on murentanut..
Rakkaus, se on jälleen herännyt..