IRC-Galleria

Nyt nautiskelen. Raskaan päivän jälkeen lepäilen untuvaisella petillä pienessä huoneessa. Ei kuulu hiiskahdustakaan. Valtaosa ihmisistä lienee iltariennoissa cityn kuppiloissa, kun taas minä ja muutamat latautuvat jo huomiseen. Edessä on taas armotonta vääntämistä koulutehtävien parissa.

Ainoastaan aamuyön puolella kuuluu ulkoa lumiaurojen kolinaa. Muuten on yleensä todella hiljaista. Niin hiljaista, että välillä voin tuntea yksinäisyyden läsnäolon suorastaan kehollisena kokemuksena. Hetken ahdistuksen jälkeen palaan lähtökohtaan: Siihen, että olen vapaaehtoisesti yksin.

Voin toki tavata muita halutessani. Ja niin teenkin. mutta minua ei kiinnosta ryhtyä luomaan suhteita kehenkään, enkä myöskään halua väitellä kenenkään kanssa, enkä esittää mielipiteitäni kenellekään yhtään mistään. Minä haluan olla yksin.

Kuinka usein arjen paineissa, työelämän pyörteissä tai ihmissuhdesotkujen verkossa ihminen parahtaakaan, ainakin mielessään: "Antakaa minun olla rauhassa!" Mutta rauhaa ei voi aina valita. Tai ainakaan se ei ole kovin helppoa silloin kun elämä on hektisimmillään, ja olet muiden keskellä.

Tästä kaikesta siis olisi hyvä tempaista itsensä välillä kokonaan pois. Riskinä on vain se, että nopea irrottautuminen karusellista, ja täydelliseen passiiviin asettuminen voi laukaista lumivyöryn lailla edessä kasvavan hädän: "Mitä minä teen?"

Olen kuullut lukuisia tarinoita siitä kuinka raskaan työputken jälkeen Tyynen meren saarelle matkustaminen ei olekaan tuonut toivottua rauhaa sisimpään, vaan äkillinen olosuhteiden muuttaminen onkin lisännyt stressiä entisestään. Kyllähän keskeneräiset asiat mielellään täyttävät tilan aina, kun sitä on tarjolla.

Yksinäisyys on paradoksi: Sitä tarvitsee, että saisi aikaa kuunnella itseään, toisaalta se on jokaisen elämästä syrjäytyneen krooninen sairaus. Miltei jokainen tapaamani vähäosainen on maininnut yksinäisyyden suurimmaksi ongelmaksi elämässään. Kuitenkaan aikuinen ihminen ei voi elää niin, että koko ajan joku on seurana. Pienet lapsetkin joutuvat nukkumaan omassa sängyssään, jotta oppisivat olemaan yksin.

Yksinäisyys on välttämätöntä.

Yksinäisyys on omana vapaaehtoisena valintana hyvä asia. Vielä parempi on, jos pystyy asettumaan yksinäisyyteen edes hieman hallitusti: Kun loma alkaa, pöydälle ei jää 500 hoitamatonta asiaa, jotka ovat siellä odottamassa lomalta paluuta 1500 uuden asian kanssa. Jos todella voi jättää väliaikaisesti kaiken taakseen hyvällä omalla tunnolla, voi myös nauttia yksinäisyydestä: Anna aikaa ja tilaa sisältä kumpuavalle, miettiä oman elämän tarkoitusta ja tehdä asioita, jotka tuntuvat mukavilta, vaikka niistä ei olisikaan mitään hyötyä.

Ei tuttujen ja rakkaiden ihmisten kanssa ole sittenkään hullumpaa kiistellä mielipide-eroista ja keskustella iltapäivälehtien lööpeistä.

Kaikkea tarvitaan

Minulla oli mitä ihanin loma Saksassa. Siellä sai irrottautua kaikesta ja lomailla vaan. Ja siellä tapahtui jotain ihanaa:)

Are we friends
Or are we not?
You told me once
But I forgot
Tell me now
And tell me true
So I can say
I'm here for you
Of all the I've ever met
You're the one I won't forget
And if I die Before you do
I'll go to heaven
And wait for you
I'll give the angels
Back their wings
And risk the loss of everything
Just to prove
My friendship is true
To have a friend like you

jäi vuosi 2005 jo taakke, ja nyt innolla odotetaan,
mitä uusi vuosi tuo tullessaan. Ainakin marsuvauvan,
se on varma :)

Vieraiden tähtien alla
vieraiden ihmisten luona
minä vieraita tienviittoja seurailin.

Minä etsin, minä löysin
suljin silmät ja kuuntelin
kunnes viimein tunnustaa sen uskalsin.

Sitä väsyy puhumaan vierasta kieltä
väsyy aina kysymään tietä
väsyy viimein yksin kahlaamaan.

Edellinen vuosi oli antoisin tähän saakka.
Sitä oppi, ettei kulkea tarvitse yksin, eikä
etsiäkään. Viereltä löytyy joku, joka laittaa
käden käteen ja sanoo mennään. Se on se
ankanpoika, joka avustaa tätä sokeaa:)

Niin se joulu tulla viipotti ja mennä ohikin kerkesi. Nyt mä olen päässyt mun lempipaikkaan tässä maailmassa. Se on paikka, mitä en pois kenellekään toiselle antaisi, minun. Mun lempipaikka on oman kullan vieressä, siellä missä on kulta voin olla vain täysin onnellinen.

Juuri nyt...
* joku on ylpeä sinusta
* joku ajattelee sinua
* joku kaipaa sinua
* joku haluaa puhua kanssasi
* joku haluaa, että sinulla ei ole ongelmia
* joku on kiitollinen avustasi
* joku haluaa pidellä kättäsi
* joku haluaa nähdä sinut onnellisena
* joku haluaa että sinä löydät hänet
* joku haluaa antaa sinulle lahjan
* joku uskoo että sinä olet hänen lahjansa
* joku rakastaa sinua
* joku ihailee sinun voimaasi
* joku tarvitsee olkapäätäsi
* joku tarvitsee enkeliä, ole se hänelle!

Olen kuullut sanottavan, että toinen ihminen voi olla toiselle enkeli. Ilman eräitä, en sitä vieläkään uskoisi. kiits :)

Kukaan nainen tai mies ei ole kyyneliesi arvoinen. Ainoa joka on, ei ikinä
halua saada sinua itkemään. Ystävät kuulevat mitä sanot. Parhaat ystävät kuulevat mitä et sano. Jos kaikki ystäväni hyppäisivät sillalta, en hyppäisi heidän kanssaan.
Haluaisin seistä alhaalla ottamassa heidät kiinni. Älä murjota ja ole katkera, et koskaan tiedä, kuka ihastuu hymyysi! Eilinen on historiaa, huominen on yllätys. Tämä päivä on lahja. Vie yhden minuutin ihastua johonkuhun, tunti pitää jostakin, ja yhden päivän rakastua johonkuhun. Mutta vie koko eliniän unohtaa joku.

nyt se sitten alkoi, loma nimittäin. Hivenen voittaja fiilis kun ei ole mitään rästitehtäviä, voi koko loman otta lunkisti :) ja niin minä tosiaan aion tehdä. Saksa jo mielessä alkaa paljon pyörimään, pian on lähtö sinnekin. Ihaninta on päästä jouluks kotiin. Nähdä lapsia ja niiden riemua ja nähdä ystäviä, joita valitettavasti liian harvoin nykyään näkee. Minua jo vähän jännittää. Joululahjat nimittäin. En ole kertonut pukille, mitä haluaisin, ehkä pukki yllättää mut. Toivottavasti iloisesti x) hei-iii on niin helppo olla onnellinen..

Syvällä, syvällä sisällämme on sielu.Kukaan ei ole sitä vielä nähnyt, mutta kaikki tietävät, että se on olemassa. Eivätkä pelkästään, että se on olemassa, vaan myös, mitä sen sisällä on.

Sielun sisällä, aivan sen keskellä seisoo yhdellä jalalla lintu. Sen nimi on Sielunlintu. Se tuntee kaiken, mitä mekin tunnemme.

Kun joku loukkaa meitä, Sielunlintu alkaa hyppiä sisällämme sinne tänne joka suuntaan. Siihen sattuu kovasti.Kun joku rakastaa meitä, Sielunlintu alkaa pomppia pienin, iloisin hypyin eteen ja taakse, edestakaisin.Kun joku suuttuu meille, Sielunlintu käpertyy kyyryyn vaiti ja surullisena.

Mutta kaikkein tärkeintä on kuunnella lintua tarkkaan. Muuten voi sattua, että Sielunlintu kutsuu meitä, mutta me emme kuule. Se on paha juttu, sillä lintu tahtoo kertoa meille meistä itsestämme.

On ihmisiä, jotka kuuntelevat lintua usein. On ihmisiä, jotka kuuntelevat lintua harvoin. Ja on niitä, jotka kuuntelevat sitä vain kerran elämässään.

Siksi kannattaa vaikkapa myöhään yöllä kun ympärillä on hiljaista kuulostella tarkkaan Sielunlintua, joka on syvällä, syvällä meidän sisimmässämme.

jos ei ole pipoa tulee flunssa.

jos on flunssa, ääni muuttuu käheäksi.

jos on käheä, täytyy kuiskia.

se joka kuiskaa, valehtelee.

jos valehtelee, joutuu vankilaan.

jos joutuu vankilaan, niin aloittaa huumeiden käytön.

jos käyttää huumeita, kuolee.

joten älä unohda pipoa!

kai se vaan menee niin, että asiat aina jotenkin järjestyy.välillä tuntuu,että kun tekee jotain olevinaan toisten hyväks niin ei kiitosta kuulu.tosin eihän ihminen kiitoksesta elä vaan leivästä.lähinnä sitä vain toivoisi, että jos pyydetään järjestämään jotain,niin niihin juttuihin tulisi sitten joitakuita.sit kun vielä kipeenä tekee,niin on aika väsynyt itsekin ja meinaa välillä mennä hermot.mä taidan nykyään valittaa kaikesta,voi minua.ei tule tästä kirjoittamisestakaan mitään kun kaikki härkkää mesessä.enää vähän ja sit on loma \o/ huomenna on tentti,joka merkitsee paljon.toivotaan, että se menee läpi.tänään on vähän synkempi päivä,huomenna ei ehkä.

on mukavaa herätä aamulla puhelin soittoon,jossa ilmoitetaan että olemme ystävällisesti päättäneet aiheuttaa sinulle stressin,kun ei sinulla sitä vielä tarpeeksi ole.kysympähän vaan,kuka senkin mittaa?niih,sitä kun ihminen tuudittautuu siihen et kaikki alkaa taas rullaamaan niin eihän se tietenkään niin mene.alas pudotaan ja rytinällä.harva meistä on rautaa,moni taipua saa. moni omillaan oppinut ei ole toimeen tulemaan. minä taivu en koskaan,tahdon vain yrittää ja kaiken sen mitä..ihan melkein meinasi lauluksi mennä.minä en luovuta.vaikka opettajat sössii mun harjoittelupaikka asiat niin minä olen kuin fenix-lintu,kohoan tuhkasta.joten turha edes kenenkään yrittää,turpaan tule kuitenkin.jos joku tajusi mitään mitä mä kirjoitin,sen täytyy olla vähintäänkin yhtä hullu kuin minä :P

muuten oli kiva päivä.oli kiva käydä shoppaileen,vaikka kipiä onkin.dänks tuono.